Lasten ajatuksia ensimmäisestä kouluvuodestaan ja kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä.

Hakutermit: ekaluokkalainen, kouluympäristö, yhteistyö Tässä tutkimuksessa tarkastellaan lasten ajatuksia ensimmäisestä kouluvuodestaan sekä kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä. Tutkimuksen kohdejoukkona on kahdeksan ensimmäisen luokan oppilasta Kauhajoella keväällä 2004. Tutkimuksessa pyritään saamaan vastauksia seuraavankaltaisiin tutkimusongelmiin. Millaiseksi lapsi kokee koulun aloittamisen ja ensimmäisen luokan ja millaisia ajatuksia lapsella on kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä. Tutkimus on kvalitatiivinen ja varsinaisena tiedonhankintamenetelmänä on lasten haastattelu. Lisäksi aineistoa on kerätty lasten piirroksista. Taustatiedot on kerätty opettajalta ja vanhemmilta kyselylomakkeella. Ensimmäinen luokka tuntuu tutkittavista mukavalta. Koulun aloittaminen merkitsee lapsille uuden elämänvaiheen alkua, jonka myötä he voivat kokeilla erilaisia rooleja uudessa ympäristössä. Lapset kuvaavat ensimmäistä kouluvuottaan ainekeskeisesti tuoden esiin eri kouluaineiden mielekkyyden tai vaativuuden, mainitsematta lainkaan koulun ihmissuhteita. Lapset keskittyvät siis koulun formaaliin puoleen informaalia enemmän. Ensimmäisen luokan vaatimuksiksi lapset kokevat oppimisen sijaan yksinomaan erilaiset sosiaaliset säännöt. Lapset kokevat tarvitsevansa opettajaa vaikeisiin ja hankaliin tilanteisiin ja vanhempia hyvinvoinnistaan huolehtimiseen. Lasten mielestä vanhemmat tietävät heidän kouluasioista tarpeeksi. Puolet tutkittavista on sitä mieltä, että opettaja tietää heidän kotiasioista tarpeeksi, kun taas osa on sitä mieltä, että hän tietää liian vähän. Kodin ja koulun välinen yhteistyö näyttäytyy lapsen arjessa melko vähän, eikä lapsi miellä kaikkea kodin ja koulun kanssakäymistä yhteistyöksi. Tutkittavat arvelevat, että kodin ja koulun yhteistyö liittyy kuitenkin heihin itseensä. Ensimmäistä luokkaa käyvä lapsi tuntuu omaavan varsin egosentrisen maailmankuvan. Tutkimustulosten perusteella olemme jakaneet lapset kolmeen ryhmään, koska tavoitteenamme on luoda kokonaiskuva lapsista kodin ja koulun välimaastossa. Ensimmäistä ryhmää kuvaamme itsenäisiksi ajattelijoiksi, jotka ovat tiiviissä suhteessa kotiinsa eivätkä vielä ole löytäneet koulussa itsenäisen toimijan roolia. Toisen ryhmän lapset ovat luokassaan selkeästi sekä itsenäisiä toimijoita että ajattelijoita ja he elävät tasapainoisessa suhteessa kotiinsa itsenäisyydestään huolimatta. Kolmas ryhmä koostuu lapsista, jotka ovat eläneet tutkimushetkellä sellaista itsenäistymisvaihetta, että he eivät juurikaan tuonet esiin suhdettaan luokka- ja perheyhteisöönsä. Heidän oli hankala nähdä sosiaalisia yhteyksiään ja tarpeitaan tai asettua toisen asemaan