Rakentamispalvelun oman käytön verotus.

Tutkielma käsittelee rakentamispalvelun arvonlisäverotusta ja aihepiiri on rajattu sellaiseen rakentamistoimintaan, jossa arvonlisäverotus toteutetaan oman käytön verotuksena. Tutkimuksen kohteena ovat tilanteet, joissa rakennustoimintaa harjoittava elinkeinonharjoittaja rakentaa omistamansa tai hallitsemansa kiinteistön myyntiä varten. Työssä tarkastellaan oman käytön verotuksen soveltamispiiriä ja perehdytään aiheeseen liittyviin keskeisiin AVL:n mukaisiin määritelmiin. Lisäksi selvitetään, millä tavoin toteutettuun rakentamiseen oman käytön säännöksiä sovelletaan. Käsiteltäväksi tulevat omaan lukuun rakentaminen, perustajarakentaminen ja muu itselle rakentaminen. Työssä selvitetään rakentamispalvelun oman käytön veron perusteen muodostuminen, eli mitä pidetään rakentamisesta aiheutuneina välittöminä ja välillisinä kustannuksina. Ajallisen kohdistamisen kysymyksiä ovat vähennysoikeuden syntyminen sekä veron vähentämisen ja veron tilittämisen ajankohta. Tutkimusote on oikeusdogmaattinen. Tarkoituksena on systematisoida rakentamispalvelun oman käytön verotusta koskevaa arvonlisäverolainsäädäntöä ja selvittää, miten lakia on tarkoitettu sovellettavaksi ja miten sitä on sovellettu. Lähtökohtana on oman käytön verotusta koskevat lainkohdat AVL 22, 31, 31a ja 32 § sekä vastaavat kuudennen arvonlisäverodirektiivin säännökset. Lain valmistelutöiden lisäksi lähteinä on käytetty arvonlisäverotuksen yleisteoksia sekä kiinteistöjen arvonlisäverotukseen liittyviä teoksia, keskeisimpänä ehkä Mikko Pikkujämsän Oikeusperiaatteet ja arvonlisäverotus kiinteistöalalla. Oman käytön verotusta koskevaa sääntelyä on tutkielmassa tulkittu myös EY-tuomioistuimen ja kotimaisten tuomioistuinten ratkaisujen valossa. Tulkinta-apuna on käytetty myös oikeusperiaatteita ja verotuskäytäntöä. Yhteen keskustelua aiheuttaneeseen kysymykseen saatiin ratkaisu tutkielman tekemisen aikana, kun maaliskuussa 2004 antamassaan päätöksessä KHO ratkaisi sen, miten AVL:n säännökset oman käytön veron perusteesta vastaavat direktiivin säännöksiä silloin, kun rakentamisesta aiheutuneet kustannukset ylittävät kiinteistöstä saadun luovutushinnan. KHO katsoi, että AVL näiltä osin on sinänsä direktiivin asettamien tavoitteiden mukainen ja veron perusteena voidaan pitää kustannuksia siinäkin tapauksessa, että kiinteistö myydään tappiolla. Oman käytön verotuksen osalta epäselvänä voidaan pitää yksittäisten osakehuoneistojen korjausrakentamista myyntiä varten silloin, kun elinkeinonharjoittaja ei myy rakentamispalveluja ulkopuolisille. Tammikuussa 2004 saadusta asiaan liittyvästä Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisusta huolimatta asiantilaa voitaneen yhä pitää tulkinnanvaraisena