Our Lifestyle is not under Negotiations - The Sociological Presumptions in the Work of Amartya Sen and in the World Bank´s World Development Report.

In the thesis I departed from a simple question; why several meeting in the sphere of international politics are so fiercely opposed by the public even if groupings like the G-8 and organisations like the World Bank claim that their aim is to bring good for everybody. Thus, why those good intentions apparently lead into less good results, and on what criteria we can evaluate and criticise them? At the beginning of my work I defined my own theoretical presumptions. They derived from the field of sociology and more specifically from the works of Pierre Bourdieu and Anthony Giddens. From the former I took his idea that human action can be explained scientifically (that is outside our common sense thinking) by studying subject’s habitus, which is a product of those social structures that constrain our action and choices. From Giddens I borrowed his notions about the effects of globalisation. Giddens argues that globalisation has profoundly changed the way that our existence affects other people’s existence, and secondly globalisation has profoundly changed the way social sciences can study human action. According to these insights I then studied what were the sociological presumptions in the work of Amartya Sen (who is a major development theorist), and in the major publication of the World Bank, The World Development Report (WDR). My aim was to study whether those texts conceptualised human nature and social action in the way that Bourdieu and Giddens suggested. As a result I found out that, both the WDR and Sen’s book Development and Freedom did not conceptualise with a sufficient scientific rigour the social dimension of human action. These deficiencies led to several inconsistencies in their propositions and selective reading of evidences. These inconsistencies consequently are perhaps one reason why the good-hearted intentions of the actors in the international politics often result as bringing more harm than good. From the point of view of International Relations one of the most interesting insight of this thesis was that both discussed presentations had serious problems of how to conceptualise individual responsibility. Though the globalisation has made different societies evermore interdependent, as showed by Giddens’ and Bourdieu’s frameworks, both studied presentations either omit this interdependency or treat it in a very uncomplicated way. This implicitly shows that both presentations, and maybe also the discursive sphere of international politics in a larger sense, take too much for given individuals’ position and preferences, without inquiring on what social grounds they stand. Lähdin tutkielmassa liikkeelle yksinkertaisesta kysymyksestä; miksi monet kansainvälisen politiikan toimijoiden väliset tapaamiset ja kokoukset ovat olleet arvostelun kohteena, vaikka ryhmät kuten G-8 sekä organisaatiot kuten Maailmanpankki itse esittävät, että heidän tavoitteenaan olisi tuoda hyvinvointia kaikille. Eli, miksi heidän hyvät aikomukset otaksuttavasti johtavat vähemmän hyviin lopputuloksiin, sekä millä kriteereillä voimme ylipäätänsä arvioida näiden toimijoiden toimintaa? Alussa määrittelen omat teoreettiset lähtökohtani. Ne perustuvat kahden sosiologin esityksiin ihmisen toiminnasta sekä sosiaalisesta olemuksesta. Pierre Bourdieu on esittänyt, että ihmisen toimintaa voidaan tutkia tieteellisesti (eli ylittämällä arkihavaintojen taso) hänen habituksensa kautta, eli tutkimalla niitä sosiaalisia rakenteita, jotka ehdollistavat meidän toimintaamme sekä valintojamme. Anthony Giddens on teoretisoinut globalisaation vaikutusta sosiaalitieteisiin. Hänen mukaansa globalisaatio on vaikuttanut siihen miten meidän toimintamme ja olemassaolomme ovat yhä enemmän sidoksissa muiden ihmisten olemassaoloon, muiden ihmisten jotka saattavat olla maapallon toisella puolella. Lisäksi globalisaatio on vaikuttanut suuresti sosiaaliteiden perinteisiin käsitteisiin sekä teorioihin. Näiden olettamusten perusteella tutkin mitkä olivat Amartya Senin (tärkeä kehitysteoreetikko) sekä Maailmanpankin vuosiraportin yhteiskunnalliset taustaoletukset. Tavoitteenani oli tutkia miten ko. tekstit esittivät ihmisluonteen sekä yksilön toiminnan, sekä miten nämä esitykset suhtautuvat sekä Bourdieun että Giddensin ajatuksiin. Tutkimukseni tulos oli että tarkastelemani tekstit eivät käsitelleet ihmisen toiminnan sosiaalista ulottuvuutta riittävällä tieteellisellä tarkkuudella. Nämä puutteet johtivat teksteissä epätarkkoihin väitteisiin sekä valikoivaan empiiristen näyttöjen tulkitsemiseen. Nämä epätarkat väitteet puolestaan kenties ovat vastaus alussa esittämääni paradoksiin kv-politiikan toimijoiden hyvien aikomusten ja vähemmän hyvien lopputulosten suhteesta. Kansainvälisten suhteiden näkökulmasta yksi tutkimuksen mielenkiintoisimmista huomioista oli, että kummallakin tutkimallani tekstillä oli suuria ongelmia käsitellä yksilön vastuuta. Vaikka globalisaatio on tehnyt yhteiskunnat yhä enemmän toisistaan riippuvaisiksi, kuten Giddens ja Bourdieu osoittavat, kummatkin tutkitut tekstit, joko jättävät tämän riippuvaisuuden huomioimatta, tai sitten suhtautuvat siihen hyvin yliolkaisesti. Tämä impliittisesti osoittaa miten kummatkin esitykset, sekä kenties kansainvälisen politiikan kenttä yleisestikin, ottavat liialti annettuina yksilöiden aseman sekä mieltymykset, eivätkä tutki mitkä ovat niiden sosiaaliset lähtökohdat