Maasta se pienikin ponnistaa : vanhempien kokemuksia keskosuudesta ja keskoslapsen vanhemmuudesta sekä keskoslapsen kouluvalmiuksista

Tutkielman tavoitteena oli kuvata keskoslapsen vanhempien tunnekokemuksien kautta varhaisen vuorovaikutuksen muodostumista, vanhemmuuden ja roolien kehitystä sekä perheen arkielämän muotoutumista. Tutkielma selvittää myös miten ennenaikaisesti syntyneen lapsen kehitys etenee ja vaikuttavatko keskoslapsen kehittymiseen liittyvät asiat lapsen ja vanhempien välisen vuorovaikutussuhteen myöhempään muotoutumiseen. Lisäksi tutkielmassa kuvataan ennenaikaisesti syntyneen lapsen kouluvalmiuksia lastenneuvoloiden viisivuotistarkastuksista saatujen tulosten sekä vanhempien kokemusten avulla. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on Daniel Sternin lapsen varhaisen vuorovaikutuksen teoria.Tutkielmaan osallistui 6 perhettä, joiden lapset olivat syntyneet keskosina 34. raskausviikolla tai sitä ennen, vuosina 1988, 1989 tai 1990. Tutkimusperheiden valinnan kriteereinä oli myös, että lapsi oli ollut hoidettavana vähintään 10 päivää keskolassa sekä lapsi oli käynyt neuvolan viisivuotistarkastuksessa. Perheet tulivat Tampereen kaupungin lastenneuvoloiden alueelta. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluilla, lomakekyselyillä, lastenneuvolan viisivuotistarkastusten tuloksilla sekä lastenneuvoloiden terveydenhoitajien haastatteluilla. Pro gradu -tutkielmamme on laadullinen tutkielma. Tutkimusperheiden haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin tarkasti, jopa sanasta sanaan.Vanhempien tunnekokemuksiin keskoslapsen syntymän jälkeen vaikuttivat mm. kuinka ennenaikaisesti lapsi oli syntynyt ja millaisia ongelmia elimistön epäkypsyys aiheutti lapselle. Kolme tutkimusperhettä kokivat keskoslapsen syntymän vain hieman tavallista poikkeavana elämäntilanteena. Kolmen muun tutkimusperheen vanhempien tunnekokemukset olivat pelon ja ahdistuksen sävyttämiä. He kokivat, että keskoskaapissa oleva lapsi oli sairaalan omaisuutta, eikä heidän oma lapsensa. Vanhemmuus alkoi muodostua konkreettisesti vasta sitten, kun he saivat lapsensa ensimmäistä kertaa syliin. Varhainen vuorovaikutussuhde lapseen muodostui vähitellen lapsen voinnin parantuessa ja vanhempien pystyessä osallistumaan lapsensa hoitoon entistä enemmän. Lapsen ollessa vauvaiässä kolmen tutkimusperheen arkielämä keskittyi keskosuudesta aiheutuvien tekijöiden ympärille. Kolmen muun tutkimusperheen arkielämä ei eronnut tavallisen lapsiperheen elämästä. Arkielämän järjestymiseen vanhemmat kokivat saaneensa eniten tukea toinen toisiltaan. Osa vanhemmista kertoi parisuhteen lujittuneen keskoslapsen syntymisen aiheuttamien elämänmuutosten vuoksi.Lastenneuvoloiden viisivuotistarkastusten tuloksista ilmeni, että tutkimusjoukon kahdella lapsella oli lievää poikkeavuutta neuvolan terveydenhoitajan ja lääkärin suorittamissa tutkimuksissa. Tulosten poikkeavuuteen vaikuttavat tekijät oli diagnosoitu jo aiemmin yliopistollisessa sairaalassa tehtyjen laajempien tutkimusten perusteella. Toisella lapsella oli diagnosoitu CP-vamma ja toisella lapsella oli todettu tarkkaavaisuushäiriö.Tutkielma osoitti vanhempien tarvitsevan entistä enemmän myönteistä tukea ja kannustusta vanhemmuudelleen keskoslapsen syntymän jälkeen, jotta lapsen ja vanhempien varhainen vuorovaikutussuhde ei häiriintyisi. Vanhemmat kokivat neuvolan antaman tuen keskoslapsen hoitamiseen ja perheen arjen järjestymiseen riittämättömäksi. Tutkimusperheiden arkielämä oli muotoutunut monivivahteiseksi iloineen ja suruineen.Asiasanat: keskoset, vanhemmuus, koulukypsyys - keskoset, vanhempi-lapsisuhde - keskose