Filosofian ja juutalaisuuden suhde Emmanuel Levinasin ajattelussa.

Liettuanjuutalainen filosofi Emmanuel Levinas (1906?1995) koki voimakkaasti Hitlerin valtaannousun ja natsien toimeenpaneman juutalaisten kansanmurhan, holokaustin. Levinas pohti oliko länsimaisen filosofian perinne jotenkin osasyyllinen tähän traagiseen tapahtumansarjaan ja voisiko filosofia orientoitua uudelleen siten, että se voisi jatkossa osaltaan olla estämässä vastaavien murhenäytelmien toistumista. Levinas ajatteli, että länsimainen filosofia oli liikaa perustanut itsensä ontologiaan, abstraktiin olemisen ajatteluun, joka palauttaa kaiken maailmassa kohtaamansa imperialistisesti oman itsemme ja tietokykymme piiriin. Tällöin kaikesta vieraasta tehdään tuttua ja kaikelta »toiselta» riistetään sen toiseus sulauttamalla toinen jo-tiedetyn ja jo-tunnetun horisonttiin. Voimakkaimmillaan tämä samaan palauttaminen ja toiselta (muun muassa juutalaisilta) olemassaolon oikeutuksen riistävä totalitaristinen ajattelu ilmeni natsismin filosofiassa. Levinasin ajattelulle on löydettävissä neljä pääjuurta: (1) kaunokirjallisuus, (2) hänen Strasbourgin yliopiston opettajiensa välittämä filosofinen traditio, (3) fenomenologisen filosofian edustajat Edmund Husserl ja Martin Heidegger sekä (4) juutalainen traditio. Juutalaisen tradition vaikutus Levinasin ajattelussa korostui juutalaisten toisen maailmansodan aikana kokeman vainon ja täydellisen tuhoamisuhkan myötä. Levinas löysi juutalaisesta ajattelun-perinteestä piirteitä, jotka voisivat auttaa luomaan uuden filosofian, jossa etiikka olisi ensimmäinen filosofia. Toisen ihmisen kasvojen kohtaaminen on hänen mielestään perustavanlaatuinen tapahtuma, ihmisen olemisen perusrakenne, jonka päälle kaikki muut ihmisen olemassaolon ulottuvuudet rakentuvat. Natsien hyökkäys juutalaisuutta vastaan oli myös eurooppalaisen kulttuurin hyökkäys omaa itseään vastaan. Euroopan peruspilarit muodostavat Levinasin mukaan toisaalta antiikin Kreikassa syntynyt filosofinen perinne ja toisaalta Raamatun eettistä sanomaa korostava juutalainen perinne. Filosofia ja juutalaisuus tarvitsevat ja täydentävät toisiaan, eikä niiden välistä kiistaa ole syytä ratkaista kummankaan lopulliseksi tappioksi. Vaikka juutalaisen perinteen vaikutus Levinasin ajatteluun oli ratkaiseva, olisi kuitenkin liian yksinkertaistavaa pitää häntä erityisesti »juutalaisena filosofina». Levinas ajattelee, että filosofia perustuu pitkälti esifilosofisille kokemuksille, mutta hänen mielestään kaikki on käännettävä yleispätevälle, kaikille ihmisille yhteiselle filosofian kielelle, jolle hän varaa oikeuden viimeiseen sanaan. Molempia yhteen punoutuvia puolia (filosofiaa ja juutalaisuutta) Levinasin ajattelussa yhdistää humanismin korostus. Levinasin »toisen ihmisen humanismi» korostaa toisaalta yksittäisten ihmisten ainutlaatuisuutta ja konkreettisista tarpeista huolehtimista, toisaalta ihmisyyden yleispäteviä, koko ihmiskunnan veljeyteen perustuvia puolia, joiden avulla voidaan vastustaa rasismia ja toisen ihmisen inhoa.Johdanto 4 I Filosofian juuret ja kaksitoista kauhun vuotta I.1 Elämänpolun merkitys 8 I.2 Levinasin ajattelun monet juuret 9 I.2.1 Kaunokirjallisuus 10 I.2.2 Strasbourgin opettajat 11 I.2.3 Freiburgin opettajat: fenomenologia 14 I.2.4 Juutalainen perinne 16 I.3. Kysymysten kysymys 20 I.3.1 Hitlerismin filosofia 21 I.3.2 Juutalaisten toiseus 26 II Juutalainen traditio filosofian toisena II.1 Juutalaisen filosofian ongelma 32 II.2 Etiikan ensisijaisuus 35 II.3 Kasvot 37 II.4 Vastuullisuus 41 II.5 Korvaaminen 45 II.6 Pyhyys 47 II.7 Monoteismin Jumala, Äärettömyys 49 III Totaliteetti ja Äärettömyys III.1 Kolmannen välttämättömyys 57 III.2 Eurooppa: Ateena & Jerusalem 62 III.3 Kreikantaminen 65 III.4 Filosofian ja juutalaisuuden rooli holokaustin jälkeen 75 Päätelmät 80 Lähteet 8