Ydinturvallisuusdiskurssi ja valta: valtateoreettinen tutkimus Venäjällä käydystä ydinturvallisuuskeskustelusta.

Tutkimus analysoi Venäjällä käytyä ydinturvallisuuskeskustelua valtanäkökulmasta. Tutkimuksen metodina käytetään diskurssianalyysiä ja teoriana Michel Foucault’n määritelmiä vallasta. Tutkimustehtävänä on selvittää, kuinka valta ilmenee ydinturvallisuuskeskustelussa ja millä tavoin erilaiset diskurssit vievät uskottavuutta toisilta diskursseilta. Siten tutkimuksessa tarkastellaan sitä, kuinka diskurssien avulla rakennetaan todellisuutta. Analysoinnin kohteena ovat muun muassa Venäjän ydinenergiaministeriö, Venäjän ydin- ja säteilyturvaviranomainen, Venäjän pohjoinen siviili- ja sotilaslaivasto, erilaiset venäläiset tutkimuslaitokset, Kansallinen Turvallisuuspalvelu FSB sekä duuman liberaali puolue. Lisäksi analyysi kohdistuu norjalaiseen ympäristösäätiö Bellunaan ja erilaisiin venäläisiin ympäristöjärjestöihin. Tutkimukseen on sisällytetty kolme pääteemaa, joita käsittelemällä tarkoitus on tuoda esiin ja arvioida erilaisia näkökulmia ydinturvallisuuskysymyksiin. Pääteemat rakentuvat vuorostaan yksittäistapauksien ympärille. Aleksander Nikitinin, Grigori Paskon ja Kurskin tapauksia tutkimalla johtopäätökseksi muodostui se, että valtioedut ja valtiosalaisuudet merkitsevät usein ydinturvallisuutta enemmän. Ydinturvallisuusongelmista ei vieläkään ole lupa puhua viranomaisia kyseenalaistavalla tavalla, eikä kansalaisilla ole oikeutta tietää heihin kohdistuvista turvallisuusuhista. Kansalaiset ovat jääneet hallinnan kohteiksi. Käytetyn ydinpolttoaineen maahantuontia sekä ydinjätteen jälleenkäsittely- ja varastointilaitosten turvallisuutta koskeva keskustelu on vuorostaan paljastanut valtasuhteita, joissa ympäristöjärjestöillä, kansalaisilla tai paikallishallinnolla ei ole valtaa keskushallintoon nähden. Lait ja päätökset toteutuvat kansalaisyhteiskunnan vastustuksesta huolimatta. Murmanskin ydinjätehuoltoon liittyvästä keskustelusta on käynyt ilmi, että ydinturvallisuusongelmat, jotka aiheutuvat sotilaallisesta toiminnasta, ovat luonteensa vuoksi sensitiivisiä ja siten salattuja. Diskurssien kautta tilanne saadaan näyttämään vaarattomalta ja viranomaisten toiminta hyväksyttävältä. Keskushallinto on yleensä perustellut toimintaansa tai ratkaisuja teknologisista näkökulmista käsin, saatavilla taloudellisilla hyödyillä tai asiantuntijuuteen vedoten. Ydinturvallisuusongelmia monesti vähätellään, eikä myönnetä, että asiat olisi voinut hoitaa toisella tavalla. Ydinenergiaministeriön päätöksistä tehdään siten vaihtoehdottomia, mikä johtaa vääristetyn totuuden muotoutumiseen. Keskushallinnon vahvaa valtaa vastaan sotineet järjestöt ja yksittäiset henkilöt ovat kritisoineet juuri vastuu- ja valtasuhteiden epäoikeudenmukaisuutta sekä neuvostoajoista kantautuvien ajattelutapojen sitkeyttä Venäjällä