Rahalla ei voi työntää - valtionosuusjärjestelmän kriteerien toteutumisen pohdintaa valtiotasolla ja Suomen suurimmissa kunnissa

Tutkimuksen lähtökohtana oli runsas yhteiskunnallinen keskustelu kuntien lisääntyneistä eroista. Muuttovirta suuriin kuntiin ja varsinkin pääkaupunkiseudulle tuo mukanaan ongelmia: muuttovoittokuntien verotulot kasvavat, mutta samalla myös palvelutarve kasvaa. Muuttotappiokuntien ikäjakauma taas vääristyy ja palvelujen kysyntä kasvaa, vaikka verotulot vähenevät. Ongelmat kärjistyvät varsinkin sosiaali- ja terveydenhuollossa. Suomessa valtio rahoittaa osan sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksista valtionosuuksilla. Valtionosuusjärjestelmän tarkoituksena on turvata rahoitusedellytyksiltään ja olosuhteiltaan erilaisten kuntien mahdollisuudet järjestää keskeiset kunnalliset palvelut eri osissa maata. Rahanjaon kriteerit eli valtionosuuskriteerit on määritelty mahdollisimman tasa-arvoisiksi ja oikeudenmukaisiksi. Tutkimukseni tarkoitus on luoda katsaus, miten valtionosuuskriteereillä jaetaan sosiaali- ja terveydenhuoltoon tarkoitettuja rahoja kuntiin ja miten kuntakohtaiset erot otetaan huomioon. Tarkastelen asiaa myös kuntanäkökulmasta kysyen, miten kunnat suuntaavat valtiolta saatua rahaa sosiaali- ja terveyspalveluihin ja millä kriteereillä. Tarkastelen toteuttavatko kriteerit valtionosuusjärjestelmässä painotettuja tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden periaatetta ja miten asiat on esitetty päättäjien dokumenteissa ja kuntastrategioissa. Tarkoituksenani on tutkia asiaa tarkastelemalla valtionosuuslaskelmia vuodelta 2001 suurimpien kuntien osalta sekä näiden suurimpien kuntien tapaa järjestää sosiaali- ja terveyspalvelunsa palvelupiireittäin tai alueittain. Analyysistä kävi ilmi, että kuntien rahanjaon mallit on esitetty dokumenteissa epäselvästi ja ympäripyöreästi. Tyypillistä on, että kriteerit on muotoiltu "tarpeen mukaan". Toisaalta ilmeni, että tarpeeseen vaikuttaa myös yhteiskunnallinen ilmapiiri ja poliittiset intressit. Näyttää siltä, ettei ole mahdollisuutta rakentaa täysin tasa-arvoista ja oikeudenmukaista tarpeidenmukaista laskennallista jakokriteeristöä, mutta valtionosuusjärjestelmä on silti hyvä ohjenuora tähän.1. JOHDANTO 3 2. RAHANJAKOMALLIEN HISTORIAA 4 2.1 Julkisen allokoinnin perusteluja 4 2.2 Resurssien niukkuus 5 2.3 Eurooppalaisia malleja 6 2.4 Esimerkkejä erilaisista rahoitusmalleista 8 2.5 Järjestelmien vertailua 11 3. SUOMALAISTEN TERVEYS 13 3.1 Terveys 13 3.2 Terveydentila 14 3.3 Elintavat 19 3.4 Terveyspalvelujen käyttö 22 4. SUOMALAISTEN SOSIAALIHUOLLON TARVE 25 4.1 Sosiaaliset eroavaisuudet 25 4.2 Koulutustaso ja ikärakenne 26 4.3 Tulot 27 4.4 Sosiaalipalvelujen käyttö 29 5. TUTKIMUS 30 5.1 Tutkimuksen tavoite 30 5.2 Tutkimusaineisto 32 6. TUTKIMUSTULOKSET 39 6.1 Valtionosuusjärjestelmä 39 6.2 Valtionapujen vaihtoehtoja 40 6.3 Valtionosuusjärjestelmän vaatimuksia 41 6.3.1 Taloustieteen näkökulma hyvinvoinnin eettisiin valintoihin 41 6.3.2 Tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus 42 6.3.3 Tehokkuus ja taloudellisuus 45 6.5 Kuntien sosiaali- ja terveyspolitiikan rahoitus 48 6.6 Valtionosuusjärjestelmä kuntanäkökulmasta 49 6.7 Valtionosuuksien perusteet 53 6.8 Sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannusten valtionosuudet 58 6.9 Kunnittaisten aineistojen kuvailu 60 6.10 Kuntakohtaiset selvitykset 66 6.10.1 Helsinki 66 6.10.2 Espoo 69 6.10.3 Vantaa 71 6.10.4 Tampere 72 6.10.5 Turku 74 6.10.6 Oulu 76 6.11 Yhteenveto 77 7. POHDINTAA 8