Työnhakijapalvelut sosiaalityönä. Tutkimus Satakunnan alueen työvoimatoimistojen työnhakijapalveluissa toimivien virkailijoiden työstä sosiaalityön piirteiden valossa.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ensinnäkin työnhakijapalvelussa toimivien virkailijoiden käsityksiä työnsä yleisistä piirteistä ja reunaehdoista ja toiseksi millaisia sosiaalityön piirteitä virkailijoiden työkäytännöissä on nähtävissä. Kolmantena tavoitteena oli tutkia sitä, kuinka tärkeinä työvoimavirkailijat pitävät sosiaalityön eettisiä arvoja työhallinnon asiakaspalvelussa ja miten nämä arvot toteutuvat heidän käytännön työssään. Hypoteesina oli se, että työnhakijapalveluissa toimivien virkailijoiden työssä on nähtävissä paljon sosiaalityön piirteitä ja että työkäytännöt eroavat jonkin verran toisistaan esim. eri ammattiryhmien välillä. Tutkimus on kvantitatiivinen kokonaistutkimus, joka rajattiin koskevaksi Satakunnan maakunnan työnhakijapalveluissa toimivien virkailijoiden työtä. Tutkimuksen aineisto hankittiin sähköisesti työhallinnossa käytössä olevan TeamWare ­sähköpostiohjelman avulla huhti-toukokuussa 2001. Kyselylomake lähetettiin liitetiedostona kaikille Satakunnan työvoimatoimistoissa työskenteleville virkailijoille (N=191), koska sähköpostilistoista oli lähes mahdotonta karsia pois arviolta ne 50 virkailijaa, jotka eivät ammattinimikkeensä perusteella työskennelleet työnhakijapalveluissa. Kyselyyn vastasi 81 työvoimavirkailijaa ja tutkimusaineiston vastausprosentiksi muodostui noin 57%. Tutkimus analysoitiin SPSS for Windows 9.0 ohjelmalla. Analysointi toteutettiin käyttämällä tilastollisia tunnuslukuja, keskiarvoja ja korrelaatioita, ristiintaulukoita ja ryhmien välisiä keskiarvoja. Työnhakijapalveluissa toimivat virkailijat pitivät työtään itsenäisenä asiakaspalvelutyönä. Työn nähtiin vaativan läheistä yhteistyötä erityisesti muiden viranomaistahojen kanssa, mutta yhteistyön lisäämiseen ei pääsääntöisesti oltu kovin halukkaita. Erilaisten säädösten nähtiin ohjaavan työtä asiakaspalvelussa, mutta virkailijat kokivat myös voivansa käyttää omaa harkintavaltaansa melko paljon. Työtehtävät olivat muuttuneet viime vuosina enemmän vaativammiksi ja haasteellisemmiksi ja vaikeasti työllistettävien asiakkaiden määrän koettiin lisääntyneen. Työkäytännöt muistuttivat sosiaalityön käytäntöjä, sillä virkailijat pitivät työtään auttamistyönä, jossa vuorovaikutussuhde asiakkaan kanssa on tärkein työmenetelmä ja työhön kuuluu muun muassa asiakkaan voimavarojen vahvistamista ja etujen puolustamista. Ammattiryhmittäiset erot työkäytännöissä olivat melko suuret. Sosiaalityöntekijöiden eettiset periaatteet koettiin tärkeiksi työhallinnon asiakaspalvelussa ja arvot toteutuivat myös kohtalaisen hyvin virkailijoiden omassa työssä. Virkailijat pohtivat työnsä taustalla vaikuttavia arvoja keskimäärin vähintään viikoittain, mutta eivät olleet tyytyväisiä arvokeskustelujen riittävyyteen työyhteisössään, -kokouksissa ja työhallinnon koulutuksissa. Tutkimus tuotti paljon uutta tietoa työvoimavirkailijoiden työkäytännöistä. Virkailijoiden työssä oli nähtävissä sosiaalityön piirteitä sekä työkäytäntöjen että työn arvolähtökohtien suhteen. Työvoimavirkailijoiden työn piirteitä olisikin tärkeää kartoittaa vielä laajemmin, sillä esimerkiksi lisääntyvän viranomaisyhteistyön tarve ja sen onnistuminen asettaa haasteita työn lähtökohtien tunnistamiselle. Avainsanat: työnhakijapalvelut, työvoimavirkailijat, sosiaalityö, työkäytännöt, eettisyys1 JOHDANTO 3 2 TUTKIMUKSEN TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT 5 2.1 TYÖNHAKIJAPALVELUIDEN PERUSTA 5 2.1.1 Työnvälityksestä työvoimapalveluihin 6 2.1.2 Työnhakijapalveluiden suuret muutokset 1990-luvun lopulla 9 2.1.3 Työnhakijapalveluiden tavoitteet ja tehtävät, työn eettiset perusteet ja asiakkuus 13 2.2 SOSIAALITYÖN LÄHTÖKOHDAT 17 2.2.1 Sosiaalityö, sosiaalityöntekijät ja sosiaalityön kohde 19 2.2.2 Sosiaalityön teoriat, eettisyys ja byrokraattisuus 22 2.3 ERI TEHTÄVÄT, SAMA TAVOITE? 26 3 TUTKIMUKSEN SUORITTAMINEN 29 3.1 TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT JA TUTKIMUSONGELMA 29 3.2 TUTKIMUSAINEISTO JA SEN EDUSTAVUUS 31 3.3 METODISET VALINNAT JA MITTARI 34 3.4 AINEISTON ANALYSOINTI JA TUTKIMUKSEN LUOTETTAVUUS 37 4 TYÖNHAKIJAPALVELUT SOSIAALITYÖNÄ 42 4.1 VASTAAJIEN TAUSTATIEDOT 42 4.1.1 Sukupuoli, ikä ja koulutus 42 4.1.2 Ammattinimikkeet, työpaikat ja urat työhallinnossa 45 4.2 TYÖN YLEISET PIIRTEET JA REUNAEHDOT 47 4.2.1 Työtehtävät, osaaminen ja työtyytyväisyys 48 4.2.2 Työn itsenäisyys ja rutiinit 54 4.2.3 Työn reunaehdot ja byrokraattisuus 58 4.2.4 Yhteistyö työtovereiden ja muiden viranomaisten kanssa 66 4.2.5 Työtehtävien muutokset viime vuosina 70 4.2.6 Asiakaskunnan muutokset ja työskentely vaikeasti työllistettävien kanssa 74 4.3 TYÖN LUONNE SOSIAALITYÖN PIIRTEIDEN VALOSSA 79 4.3.1 Asiakaspalvelutyötä, mutta keitä se palvelee? 79 4.3.2 Auttamistyö ja vuorovaikutussuhde asiakkaan kanssa 81 4.3.3 Asiakkaan palvelutarpeen määritys 84 4.3.4 Asiakkaan voimavarojen vahvistaminen ja etujen puolustaminen 86 4.3.5 Asiakkaan elämäntilanne ja ongelmat 90 4.4 TYÖN EETTISET LÄHTÖKOHDAT 98 4.4.1 Työtä ohjaavien arvojen merkitys ja toteutuminen omassa työssä 98 4.4.2 Arvoista keskusteleminen työyhteisöissä ja -kokouksissa 103 4.4.3 Arvokeskustelut työhallinnon koulutuksissa ja omat arvopohdinnat 108 5 LOPUKSI 113 5.1 TULOSTEN YHTEENVETOA JA JOHTOPÄÄTÖKSIÄ 114 5.2 AMMATTIRYHMITTÄISET EROT TYÖKÄYTÄNNÖISSÄ 118 5.3 TUTKIMUKSEN ARVIOINTIA JA POHDINTAA 123 LÄHTEET 125 LIITTEET 13