Moniammatillisen koulutuksen punaista lankaa etsimässä -etnografia erään täydennyskoulutuksen vaiheista.

Tutkielmani aiheena on se, miten ammatillisuus ja asiantuntijuus rakentuvat moniammatillisen täydennyskoulutuksen kuluessa. Se perustuu Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskuksessa järjestettyyn sosiaali- ja terveydenhuoltoalojen ammattilaisille suunnattuun koulutukseen. Tutkimuksen tarkoituksena on selventää, millainen ilmiö moniammatillinen täydennyskoulutus on ja millaiset sisällöt tai merkitykset nousevat keskeiseksi tämänkaltaisen koulutuksen aikana. Tämän laadullisen tutkimuksen tavoitteena on hankkia tietoa siitä, miten moniammatillista työskentelytapaa rakennetaan moniammatillisessa täydennyskoulutustoiminnassa. Tutkimuksen tarkoituksena on pohtia moniammatillisen täydennyskoulutuksen ulottuvuuksia ja arvioida siitä saatuja kokemuksia. Tutkimus on tehty etnografisella lähestymistavalla. Se perustuu koulutuksen aikana tehtyihin havaintoihin ja koulutukseen osallistuneiden opiskelijoiden tuottamiin teksteihin. Etnografisella lähestymistavalla tarkoitan monimetodista laadullista tutkimusta, jolla on tarkoitus kuvata erilaisia toiminnallisia käytäntöjä ja pyrkiä ymmärtämään sitä todellisuutta, joka tutkittavan ilmiön kautta rakentuu. Koska tutkimuksen tarkoituksena on myös arvioida koulutuksesta saatuja kokemuksia, pyrin kokoamaan ja tulkitsemaan aineistoa lähinnä konstruktivistisen arviointitutkimuksen teoriaperinteen mukaisesti. Tulkinnassa olen yrittänyt yhdistellä niitä monenlaisia näkökulmia, joita tutkimuksen kuluessa on noussut esiin. Koulutukseen osallistuneet opiskelijat pitivät täydennyskoulutusta merkityksellisenä ammatillisena kasvuprosessina. Osallistujat kuvasivat moniammatillista yhdessä työskentelyä välttämättömänä työskentelytapana sosiaali- ja terveydenhuoltoaloilla. Oman ammatillisen osaamisen arvostus ja rohkeus ottaa kantaa asioihin lisääntyi. Myös suvaitsevaisuus ja arvostus muita ammattiryhmiä kohtaan lisääntyi. Merkityksellisenä nähtiin ennenkaikkea henkilökohtainen vuorovaikutus eri ammattilaisten välillä. Olen kuvannut koulutusprosessia erilaisten vaiheiden kautta. Näiden vaiheiden kuvauksen avulla yritän selventää sitä prosessia, jonka kautta moniammatillisen täydennyskoulutuksen monitasoiset vivahteet kiinnittyivät yhteen. Kuvailen näitä vaiheita seuraavilla nimityksillä. Ensimmäinen vaihe oli eräänlainen sisäänpääsyneuvottelujen vaihe. Sisäänpääsyneuvottelujen jälkeen alkoi kuohuntavaihe, jolloin pohdinta moniammatillisuus-käsitteen erilaisista merkityksistä todella alkoi. Kuohuntavaihetta seurasi perustelujen ja tyyntymisen vaihe. Koulutuksen loppuhuipentuma oli opintomatka Lontooseen. Tätä matkaa kuvaan eräänlaisena tulikokeen vaiheena. Koulutus päättyi velvollisuudentuntoiseen ja sitoutuneeseen loppuunsaattamisen vaiheeseen. Moniammatilliseen koulutukseen sisältyy ajatus ammatillisten raja-aitojen häivyttämisestä. Tämän tutkimuksen perusteella näyttää kuitenkin siltä, että koulutukseen osallistujat olivat hyvin sitoutuneita omaan ammatilliseen peruskoulutukseensa. Osallistujat kiinnittyvät ja suuntautuvat koulutukseen melko pysyvillä tavoilla. Tutkimuksessani luonnehdin näitä lähestymistapoja asiakaslähtöisinä ja ammattilaislähtöisinä. Koulutuskontekstissa näitä lähestymistapoja voi kuvailla vielä tarkemmin opiskelijatyyppeinä, joita kutsun nimillä innostuneet kehittäjät, valmiit ammattilaiset ja epäilijät. Yleisin näistä oli ammattilaislähestymistapaa käyttävä innostunut kehittäjä. Moniammatillinen työskentelytapa oikeutettiin melko ideologisilla ja retorisilla argumenteilla. Osaltaan se voi liittyä koulutuskontekstiin. Tutkimuksen kannalta tästä havainnosta nousi monia kysymyksiä, joiden lisätutkimus olisi mielestäni kiinnostavaa. Tämän tutkielman puitteissa olen yrittänyt etsiä sitä punaista lankaa, jolla moniammatillisen työskentelyn erilaisia näkökulmia voi kuvata toisaalta opiskelijan, toisaalta koulutusjärjestelmän kannalta. Koulutuspoliittiset valinnat liittyvät monin tavoin muuhun yhteiskuntapolitiikkaan. Moniammatillinen koulutus näyttää tarjoavan monenlaisia mahdollisuuksia vuoropuheluun eri ammattilaisten välillä. Se on yksi keino kehittää teoreettisen tiedon ja käytännön työn yhdistämistä. Lisätutkimus aiheesta voisi avata vielä enemmän sitä, millaisia ristiriitaisiakin kertomuksia moniammatilliseen työskentelyyn asiakkaan, työntekijän ja työyhteisön kannalta sisältyy