Nyt jotenki kokee itsensä aikuiseks -äitiyden yksilöllisten merkitysten ja kulttuuristen äitiyskäsitysten kohtaaminen

Tutkimukseni tarkoituksena on kuvata pienten lasten äitien kokemuksia äitiyden mukanaan tuomasta elämänmuutoksesta, antaa puheenvuoro äideille itselleen sekä täydentää aiempaa tutkimusta keskittymällä äitien omiin kokemuksiin. Tarkastelen äitiyttä yksilöllisenä kokemuksena ja tutkimukseni kohteena ovat äitiydelle ja muutokselle puheessa tuotetut merkitykset sekä tavat, joilla näitä merkityksiä rakennetaan. Tutkimuksessani on mukana neljä 23-34-vuotiasta äitiä, jotka elävät parisuhteessa ja joilla on yksi 1-2-vuotias lapsi. Aineiston tuottamisen menetelmänä käytin teemahaastattelua. Haastattelin jokaista äitiä kahdesti; haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina tutkittavien kotona. Ensimmäiset haastattelut tein marraskuussa 1998 ja tammikuussa 1999, toiset haastattelut noin kolmen kuukauden kuluttua ensimmäisistä. Tutkimukseni metodisena viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktionismi ja aineiston analyysimenetelmänä käytin diskurssianalyysia. Analysoin äitiydelle tuotettuja yksilöllisiä merkityksiä sekä kulttuurisia äitiyskäsityksiä tarkastelemalla, millaisiin teemoihin äitiyttä suhteutettiin. Yksilöllisten merkitysten tuottamisessa keskeisiksi teemoiksi nousivat äitiyden suhde omaan itseen, ihmissuhteet, äitiyden arki sekä muutos. Kulttuuriset käsitykset tulivat esiin tutkittavien puheessa erilaisina äitiyteen kohdistuvina odotuksina sekä ristiriitaisuuksina. Merkittävin odotusten luoja ja ristiriitojen aiheuttaja oli äitimyytti. Äitiyttä tuotettiin pääasiassa positiivisesti, mutta siihen liittyi myös negatiivisia merkityksiä ja ristiriitoja. Positiivista äitiyttä tutkittavat tuottivat liittämällä äitiyteen aikuistumisen, kasvamisen ihmisenä, ymmärryksen lisääntymisen ja itsekkyyden vähenemisen. Positiivisia merkityksiä äitiydelle konstruoitiin myös puhumalla äitiydestä ihmissuhteita yhdistävänä ja lujittavana tekijänä sekä painottamalla familistisia arvoja. Negatiivisia merkityksiä tutkittavat rakensivat puhumalla oman ja parisuhteelle annettavan ajan vähentymisestä, kavereiden menettämisestä sekä ihmissuhteiden sisältöjen muuttumisesta. Ristiriitoja syntyi erityisesti suhteessa omaan kehoon, imettämiseen ja sen lopettamiseen sekä päivähoitoratkaisun tekemiseen. Ristiriitoja ja negatiivisia aspekteja tutkittavat käsittelivät normaalistamalla, äitiyden positiivisia puolia ja kompensoivia tekijöitä korostamalla, erottamalla oman kokemuksensa yleisestä käsityksestä sekä metaforien ja sisäisen dialogin avulla. Tutkimukseni vahvisti aiempien tutkimusten havainnon, että äitiyden yksilölliset kokemukset ja kulttuuriset käsitykset liittyvät toisiinsa kompleksisella tavalla. Yksilölliset kokemukset heijastavat kulttuurisia käsityksiä, mutta kulttuuriset odotukset koetaan yksilöllisesti. Toisaalta kulttuuristen käsitysten vaikutus yksilöllisiin kokemuksiin on myös yhtenäistävä. Kulttuuristen käsitysten suurin merkitys on niiden luomissa odotuksissa, jotka monesti osoittautuvat harhaanjohtaviksi, mikä aiheuttaa äideille pettymyksiä ja syyllisyyttä. Myyttisten äitiyskäsitysten sijaan tuleville äideille tulisikin tarjota äitiyden todellisuutta paremmin vastaavia malleja äitiydestä