Kokemuksia ilmastovaikuttamisesta: Kansalaisvaikuttaminen kansainvälisen ilmastopolitiikan päätöksentekoon Suomessa ja ilmastokeskustelun julkinen tila

Tutkimus käsittelee kansainväliseen ilmastopolitiikkaan kohdistuvaa kansalaisvaikuttamista suomalaisten toimijoiden näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää kansalaisvaikuttamisen mahdollisuuksia ja haasteita. Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten käytettävissä oleva toimintatila vaikuttaa ilmastopoliittiseen keskusteluun. Laajemmin katsoen tutkimus käsittelee poliittisen keskustelun välittymisen ongelmaa, eli sitä, miten laajasta julkisesta keskustelusta välittyy tietoa ja mielipiteitä politiikkakeskusteluun. Tutkimuksen lähtökohtana on yhteiskuntatieteellinen ilmastopolitiikan tutkimus. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostavat osallistumisen ja julkisen tilan tutkimus. Tutkimusmenetelmänä tässä tutkimuksessa ovat teemahaastattelut ja sisällönanalyysi. Haastatteluja tehtiin 14 henkilölle vuoden 2009 huhtikuun ja syyskuun välisenä aikana. Haastateltavien ihmisten toimijarooleina olivat ympäristö- ja kehitysjärjestötoimija, saamelaistoimija, tutkija sekä ministeriön virkamies. Tutkimuksen perusteella Suomessa kansalaisten osallistuminen kansainvälisen ilmastopolitiikan päätöksentekoon näyttäytyy tapahtuvaksi kansalaisjärjestöjen kautta. Suomessa kansalaisosallistuminen, ainakin vaikuttavaksi koettu osallistuminen, on haastattelujen perusteella myös hyvin hallintolähtöistä, virkamiesvetoista ja työryhmäpainotteista. Suomessa kansalaistoimijat luottavat valtioon ja haluavat toiminnallaan edelleen vaikuttaa kansanedustajiin, ministereihin ja ministeriöiden valmisteleviin virkamiehiin. Tutkimuksen mukaan valtionhallinnossa voidaan rinnastaa osallistuminen ja vaikuttaminen. Jos tavallisia kansalaisia halutaan osallistaa ja kansalaisten mielipiteitä kuulla, niin tarvittaisiin ajatusmallin muutos siihen suuntaan, että hallinto kehittäisi osallistamisen välineitä. Tämän tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että toimijoiden verkostoilla on ilmastopoliittisessa päätöksenteossa ja keskustelussa painoarvoa. Analyysin perusteella yhteistyön tekemisen kannalta ihmisten väliset henkilökohtaiset kontaktit ovat tärkeämpiä kuin taustatahot. Ilmastopoliittisen keskustelun julkista tilaa on Suomessa leimannut usko asiantuntijoihin. Suomalaiselle kulttuurille ominainen konsensushakuisuus näkyy sekä hallinnon että kansalaisyhteiskunnan toimintalogiikassa. Konsensushakuisuus näkyy esimerkiksi yksiäänisyyden ihanteena. Tutkimuksen perusteella eri toimijoiden unelmat vaikuttavasta ilmastotoiminnasta ovat melko erilaisia. Unelmat ovat erilaisia niin järjestöjen ja virkamiesten välillä kuin myös kummankin tahon sisällä. Jo tämä vahvistaa tarvetta yhteiskunnalliselle ilmastokeskustelulle. Unelmat ja ilmastotoiminnan tavoitteet ovat moniäänisiä. Unelmien ja tavoitteiden ristiriidat eivät ole ratkottavissa konsensusihannetta noudattavilla nykyisillä hallinnon osallistumiskäytännöillä, eivätkä unelmien ja tavoitteiden erot katoa pelkästään osallistumiskäytäntöjä kehittämällä. Lisätutkimustarvetta olisi esimerkiksi moniäänisemmän keskustelun mahdollistamisen tavoissa ja ilmastopolitiikan muotoutumisessa toimintaverkostojen vuorovaikutuksessa. Asiasanat:ilmastopolitiikka, osallistuminen, vaikuttaminen, kansalaisyhteiskunta, kansalaisjärjestö, toimintamahdollisuus, toimintatila, julkinen til