Ylisukupolvinen trauma - Vanhempien traumaattisten kokemusten yhteydet lasten hyvinvointiin ja yhteyttä välittävät tekijät

Trauman ylisukupolvisilla vaikutuksilla tarkoitetaan vanhempien ennen lapsen syntymää kokemien traumaattisten tapahtumien yhteyttä seuraavan sukupolven hyvinvointiin. Tässä tutkielmassa tavoitteena oli selvittää, onko sota-alueella elävissä palestiinalaisperheissä havaittavissa ylisukupolvisia trauman vaikutuksia. Lasten hyvinvoinnin osalta tarkastelu rajautui lasten kykyyn käsitellä kohtaamiaan traumaattisia tapahtumia ja heidän mielenterveyteensä. Lisäksi tavoitteena oli tuoda selvyyttä ilmiöön tarkastelemalla, millaiset tekijät voivat toimia ylisukupolvisen trauman välittäjinä. Välittävien tekijöiden osalta tarkastelu rajautui vanhempien mielenterveyteen sekä vanhemmuuden ja vanhempi-lapsi-suhteen laatuun. Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselylomakkeilla vuonna 2009 alkaneessa tutkimusprojektissa, jossa tarkasteltiin intervention vaikutuksia trauman kokeneiden lasten hyvinvointiin. Interventiotutkimukseen osallistui kaikkiaan 482 palestiinalaislasta, joista tämän tutkimuksen aineistoksi valikoitui 325 lasta vanhempineen. Tutkimukseen osallistuneista lapsista tyttöjä oli 56.3 prosenttia ja poikia 43.7 prosenttia. Iältään lapset olivat 10–13-vuotiaita, äidit 25–65-vuotiaita ja isät 28–67-vuotiaita. Perheet jaettiin neljään kuvailevaan ryhmään sen mukaan, oliko jompikumpi tai olivatko molemmat vanhemmista kokeneet traumaattisen tapahtuman ennen lapsen syntymää. Tutkimuksen tulokset osoittivat, ettei vanhempien traumaattisilla kokemuksilla ollut ylisukupolvisia vaikutuksia lasten kykyyn käsitellä traumoja tai heidän mielenterveyteensä. Vanhempien traumatausta oli kuitenkin yhteydessä sekä äitien että isien traumaperäisen stressin ylivireysoireiden vakavuuteen ja isä-lapsi-suhteen laatuun. Vähiten ylivireysoireita vanhemmilla oli perheissä, joiden kumpikaan vanhempi ei ollut kokenut traumaa ennen lapsen syntymää. Isä-lapsi-suhteen laatu oli huonointa perheissä, joiden molemmat vanhemmat olivat kokeneet trauman ennen lapsen syntymää. Lisäksi tulokset osoittivat vanhempien traumaperäisen stressin ylivireysoireilla, perheissä ilmenevällä lapsiin kohdistuvalla emotionaalisella väkivallalla ja laiminlyönnillä sekä äiti-lapsi- ja isä-lapsi-suhteen laadulla olevan useita merkitseviä yhteyksiä lasten häiriintyneeseen trauman käsittelyyn sekä heidän internalisaatio-, eksternalisaatio- ja masennusoireidensa vakavuuteen. Tutkimuksen tulos, ettei vanhempien traumoilla ollut ylisukupolvisia vaikutuksia lasten hyvinvointiin, ei vastaa aiempaa tutkimustietoa. Vanhempien traumaattiset kokemukset näyttävät kuitenkin olevan yhteydessä huonompaan vanhemman ja lapsen väliseen suhteeseen, ja tulokset vihjaavat erityisesti isä-lapsi-suhteen olevan häiriintymiselle altis. Huono isä-lapsi-suhde puolestaan ennusti voimakkaampia internalisaatio- ja eksternalisaatio-oireita lapsilla. Tulosten perusteella voidaan varovaisesti arvella vanhempi-lapsi-suhteen huonon laadun osallistuvan ylisukupolvisen trauman välittymiseen. Jos yhteys todennetaan tulevissa tutkimuksissa, perheiden kanssa tehtävässä traumatyössä huomiota tulisi kiinnittää erityisesti läheisen ja lämpimän vanhempi-lapsi-suhteen edistämiseen. Asiasanat:trauma, ylisukupolvisuus, mielenterveys, vanhemmuus, lapse