Berufseinstieg und Entwicklung der Berufskompetenz von finnischen DaF-Junglehrerinnen

Työn luonne on yleisesti ottaen muuttunut voimakkaasti. Kun ”vanhan” työn tunnusmerkkeinä pidettiin pitkäjänteisyyttä, pysyvyyttä sekä ennen työuraa hankittua osaamista, kuvastavat ”uutta” työtä ennen kaikkea lyhytjänteisyys, alituisesti muuttuvat olosuhteet sekä jatkuva oman osaamisen kehittäminen. Puhutaan työmaailman muuttumisesta yhä joustavampaan suuntaan, jonka seuraukset näkyvät uudenlaisina vaatimuksina työntekijöitä kohtaan. Epävarmuudensietokyky sekä aktiivinen itsensä kehittäminen nousevat työntekijän keskeisiksi ominaisuuksiksi.Saksan kielen asema suomalaisissa kouluissa on viime vuosien aikana selvästi heikentynyt ja sitä opiskellaan yhä vähemmän. Tästä syystä nuoret saksan kielen opettajat elävät tänä päivänä epävarmassa työllisyystilanteessa, jossa vakituisen työpaikan saamista valmistumisen jälkeen ei voida pitää itsestäänselvyytenä. Tässä tutkimuksessa selvitetäänkin, kuinka nämä muutokset näkyvät nuorten opettajien työssä. Tavoitteena on luoda mahdollisimman konkreettinen kuva nuorten saksan kielen opettajien työelämään siirtymisestä sekä heidän ammattitaitonsa kehittymistä. Tutkimusta varten on haastateltu seitsemää nuorta saksan opettajaa, jotka ovat valmistumisensa jälkeen olleet työelämässä muutaman vuoden ajan. Tutkimuksen teoreettisessa osassa tarkastelen opettajan ammatillista kehitystä erilaisista näkökulmista, joissa yksilön omaa sekä yhteisön roolia kehityksessä painotetaan eri tavoin. Tämän jälkeen käsittelen vieraan kielen opettajan ammattitaidon eri osa-alueita sekä esittelen lyhyesti muutaman tutkimusaihettani sivuavan didaktisen tutkimuksen vieraan kielen opettajien ammatillisesta kehityksestä. Tutkimuksen empiirisessä osassa on pyritty seitsemän teemahaastattelun avulla selvittämään, kuinka nuorten saksan kielen opettajien työelämään siirtyminen käytännössä sujuu sekä mitkä ovat keskeisiä tekijöitä heidän ammattitaitonsa kehittymisessä. Tutkimuksessa on analysoitu, minkälainen merkitys nuorten saksan kielen opettajien omilla kouluaikaisilla kokemuksilla, aineenopettajakoulutuksella, ulkomailla oleskelulla sekä ensimmäisillä työvuosilla on heidän ammattitaitonsa kehittymisen kannalta. Tämän lisäksi tutkimuksessa on tarkasteltu, minkälaista nuorten saksan opettajien oma saksan opetus sekä työn arki ovat tänä päivänä, mitä asioita he itse pitävät ammattitaidossaan keskeisinä sekä minkälaisia tavoitteita ja suunnitelmia heillä on tulevaisuuden varalle. Haastatellut suhtautuvat kouluaikaiseen saksan opetukseen kriittisesti. He kuvailevat sitä hyvin vanhanaikaiseksi ja yksipuoliseksi, eivätkä muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta pidä opetusta mallina omalle saksan opetukselleen. Tutkimus osoittaa, että nuoret opettajat pyrkivät omassa opetuksessaan huomioimaan kouluaikaisen saksan opetuksen heikkouksia ja puutteita. Nuoret opettajat kokevat saaneensa aineenopettajakoulutuksessa hyvät valmiudet opetuksen suunnitteluun, toteutukseen sekä reflektointiin. He kritisoivat kuitenkin voimakkaasti sitä, ettei koulutus anna kokonaisvaltaista ja realistista kuvaa opettajan työstä ja sen eri tehtävistä. Tutkimuksessa on listattu kehitysehdotuksia aineenopettajakoulutukselle. Nuoret opettajat pitävät ulkomailla oleskelua ehdottoman tärkeänä tekijänä ammattitaitonsa kehittymisessä, sillä saksankielisellä kielialueella oleskelu mahdollistaa kieli- ja kulttuuritietouden kehittymisen subjektiivisen ja kokemuksellisen oppimisen kautta. Nuoret saksan opettajat alkavat jo opiskeluaikana tehdä opettajan sijaisuuksia ja korostavat varhaisten opetuskokemusten ja kouluihin luotujen kontaktien tärkeyttä myöhemmin työnhaussa. Varhaisten opetuskokemusten kautta he saavat itseluottamusta, oppivat hallitsemaan erilaisia oppilasryhmiä sekä oppivat sietämään opettajan työn epävarmuutta ja stressiä. Valmistumisen jälkeen nuorten opettajien on vaikea löytää vakituista työpaikkaa ja he työskentelevät joko sijaisena tai määräaikaisena työntekijänä. Heidät otetaan pääsääntöisesti hyvin vastaan työyhteisöissä. Nuoret opettajat kokevat jatkuvan työn etsimisen ja työpaikan vaihtamisen raskaaksi ja ovat sitä mieltä, että heiltä jää työn rikkonaisuuden takia saavuttamatta tärkeä osa opettajan työstä, kun he eivät pysty luomaan pysyviä suhteita oppilaisiin eivätkä seuraamaan heidän kehitystään pidemmällä aikavälillä. Haastatellut pitävät opettajan ammattitaidossa keskeisinä tekijöinä kokonaisvaltaista kielenhallintaa, autenttista kulttuuritietoutta, hyviä sosiaalisia taitoja, oppilaslähtöistä opetusta sekä oman tiedon kehittämistä. Ensimmäisten opetusvuosien aikana nuorten opettajien itsevarmuus lisääntyy, jonka ansioista heidän auktoriteettinsa oppilaiden silmissä kasvaa. Opettajien tarkkaavaisuus siirtyy tuntisuunnitelmasta ja -aikataulusta yhä enemmän oppilaisiin ja luokan tapahtumiin, jonka seurauksena vuorovaikutus opettajan ja oppilaiden välillä paranee. He haluavat rohkeammin kehittää omaa opetustaan sekä kokeilla uusia metodeita. Myös opettajien yleinen ajankäyttö paranee ensimmäisten työvuosien aikana. Nuoret saksan kielen opettajat suhtautuvat oman työnsä kehittämiseen positiivisesti ja pitävät sitä olennaisena osana työtään. He osallistuvat mielellään jatkokoulutuskursseille saadakseen uusia ideoita opetukseensa ja luodakseen kontakteja muihin saksan opettajiin. Asiasanat: saksan kielen opettaja, työelämään siirtyminen, ammattitaidon kehittyminen, työllistyminen, opettajan arki, haastattelututkimu