Suomen liikennesuunnitelmat ulkomaankaupan järjestämiseksi Pohjois-Atlantin ja Jäämeren satamien kautta vuosina 1939-1941

Suomen ulkomaankauppaliikenteen painopiste on perinteisesti ollut Etelä-Suomen satamissa. Tästä seuraa se, että kaikki Itämeren ulkopuolelle suuntautuva laivaliikenne kulkee Tanskan salmien kautta. Toisen maailmansodan aikaan sotaa käyvät suurvallat kuitenkin sulkivat salmien liikenteen. Suomessa tämä ennakoitiin jo ennen toisen maailmansodan syttymistä. Ulkomaankaupan turvaamiseksi poikkeusoloissa alettiin valmistella suunnitelmia kauppaliikenteen suuntaamiseksi Pohjois-Atlantin ja Jäämeren satamiin. Suomella oli oma satama-alue Petsamon alueella Jäämeren rannalla. Muut vaihtoehtoiset reitit kulkivat Pohjois-Norjan satamien kautta. Liikenneyhteydet Pohjois-Suomessa ja Pohjois-Norjassa olivat heikot. Tutkielmassani tarkastelen millaiset edellytykset Suomella oli järjestää kuljetusyhteydet näihin satamiin. Rautatieyhteyksien päättyessä Rovaniemelle ja Tornionjokilaaksoon, oli tavaran kuljettaminen useiden satojen kilometrien matkalla heikkojen maantieyhteyksien ja kuorma-autojen varassa. Norjan satamien käyttäminen talvisodan jälkeisenä aikana osoittautui vaikeaksi saksalaisten ja liittoutuneiden joukkojen taistellessa Norjan hallinnasta. Norjan satamien käyttö nousi uudelleen esiin keväällä 1941, mutta jatkosodan syttymisen myötä hanke jäi toteutumatta. Ainoa toteutunut reitti kulki välirauhan aikana Rovaniemen ja Petsamossa sijainneiden satamien välillä. TämänPetsamon liikenteentulokset jäivät selvästi kaavailtua ulkomaankauppaliikennettä vähäisemmiksi. Petsamon liikenteen tilastoja hyödyntäen voidaan muodostaa arvioita alkuperäisten suunnitelmien realistisuudesta. Näiden tilastojen avulla on mahdollista luoda arvioita käytössä olleen autokaluston suorituskyvystä sekä olemassa olleen tieverkoston kantokyvystä. Näitä käytännön kokemuksiin pohjautuvia lukuja voidaan verrata alkuperäisten suunnitelmien esittämiin arvioihin liikenteen järjestelyistä. Vertailun pohjalta voidaan osoittaa, etteivät alkuperäiset suunnitelmat ulkomaankaupan suuruudesta olleet realistisia. Ongelmaksi muodostuivat niin käytössä olleen autokaluston kapasiteetti kuin alueen tieverkoston kantavuus. Suuren mittakaavan liikenteen järjestäminen olisi vaatinut valtavia investointeja niin kuljetuskalustoon kuin maantieverkostoonkin. Pitkällä tähtäimellä rautatie olisi ollut ainoa taloudellinen ratkaisu. Tutkielmani merkittävimpiä lähteitä ovat alkuperäinen vaihtoehtoisia ulkomaankauppareittejä suunnitelleen komitean mietintö, Petsamon liikenteestä vastanneen Pohjolan Liikenteen vuosikertomukset sekä myöhemmät välirauhan aikaiset selvitykset Norjan satamien hyödyntämisestä. Nämä lähteet tarjoavat sekä kattavat tapahtumakuvaukset että riittävän määrän tilastoja ja arvioita kattavan vertailun toteuttamiseksi. Asiasanat: Ulkomaankauppa, Petsamo, Pohjois-Norja, maantie, kuorma-autoliikenne, Pohjolan Liikenn