Sosiaalityön toiminta mielenterveystyössä. Tapaustutkimus psykiatrisessa sairaalassa ja avohoidossa sekä sosiaalitoimen aikuissosiaalityössä.

Tässä pro gradu -tutkielmassa jäsennettiin sosiaalityön toimintaa mielenterveystyössä työn monipuolisuuden ja ammatillisen syvyyden näkökulmasta. Tutkimus kohdistui psykiatrisen erikoissairaanhoidon sairaalaosastojen ja avohoidon yksiköiden sosiaalityöhön sekä sosiaalitoimen aikuissosiaalityöhön. Mielenterveyden ongelmia poteva asiakasryhmä on tärkeä yhteiskunnallisen ajankohtaisuuden vuoksi. Monet tilastot osoittavat mielenterveyden häiriöiden lisääntyneen ja aiheuttavan paitsi hoitoon ja sosiaalivakuutukseen liittyviä kustannuksia myös työpanoksen ja tuottavuuden laskua. Mielenterveysasiakkaiden parissa tehtävä sosiaalityö rinnastetaan helposti sosiaaliturvakysymysten parissa työskentelyyn. Vähemmälle huomiolle jää sen sijaan toiminta, joka kytkeytyy asiakassuhteen rakentamiseen, ongelmien kokonaisvaltaiseen huomioimiseen sekä tilanteiden kriittiseen puntarointiin ja vaihtoehtojen pohdintaan. Tästä syystä sosiaalityön toimintaa on perusteltua tutkia niin, että siinä huomioidaan professionaaliselle toiminnalle ominainen ammatillinen harkinta. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana on chicagolainen sosiologisen työntutkimuksen perinne ja sosiaalityön tutkiminen refleksiivisenä toimintana. Tutkimusotteeltaan tutkimus edustaa kvantifiointiin tukeutuvaa, vertailevaa kvalitatiivista tapaustutkimusta. Keskeinen aineisto muodostuu 27 tapausesimerkistä, jotka kerättiin haastattelemalla yhdeksää sosiaalityöntekijää. Tapausesimerkkejä ja sosiaalityön refleksiivistä toimintaa analysoitiin soveltamalla straussilaista Grounded Theoryn koodausparadigmaa ja abduktiivista ilmiöiden selittämistä. Muina analyysimenetelminä tutkimuksessa sovellettiin tyypittelyä, luokittelua ja kvantifiointia. Tutkimuksessa arvioitiin sosiaalityön toiminnan monipuolisuutta ja syvyyttä tapauskohtaisesti. Analyysin tulokset tiivistettiin toimintaympäristökohtaisena vertailuna. Sosiaalityön toiminta kokonaisuutena oli varsin monipuolista, vaikka keskimäärin asiakastapaukseen sisältyi suhteellisen vähän erilaisia toiminnan elementtejä. Merkille pantavaa oli, että kolmasosa toimintaan liittyvistä viittauksista koski reflektointia. Toiminnan syvyyden arviointi perustui aineistosta johdettuihin kriteereihin. Pääosa tapauksista arvioitiin toiminnan syvyyden osalta yltävän vähintään keskitasolle, mutta noin viidesosassa tapauksia toiminta jäi melko suppeaksi. Toimintaympäristökohtaisessa vertailussa havaittiin, että sosiaalitoimiston aikuissosiaalityö mielenterveysasiakkaiden parissa kuvautui pääosin monipuolisena ja syvänä muutostyönä. Psykiatrinen sairaalasosiaalityö oli toimintaprofiilien mukaan lähinnä empaattista asiakkaan ”rinnalla kulkemista” ja sosiaalista asianajotyötä. Psykiatrian avopalveluissa tehtävä sosiaalityö painottui melko toimenpidekeskeiseksi sosiaaliseksi asianajotyöksi. Organisaatioiden sisäistä työnjakoa koskevassa tarkastelussa sosiaalityöntekijät eivät pyrkineet erityisen aktiivisesti profiloimaan työtään ja sen sisältöä suhteessa muihin toimijoihin. Sosiaalityön toiminnan monipuolisuus ja syvyys yhdistyvät asiakastapausten analysoimiseen ja ratkaisujen hakemiseen asiakkaiden tilanteisiin. Sosiaalityön ammatillisuuteen liittyen on tärkeää kysyä, mikä kannustaisi ammattilaista ylläpitämään ja kehittämään ammatillista harkintaa tukevaa toimintatapaa kiireisessä työn arjessa? Tutkimuksen mukaan keskeinen kannustin näyttäisi liittyvän ammattilaisten oivallukseen siitä, että refleksiivinen toimintatapa tuottaa asiakkaan elämän merkityksellisyyttä huomioivia ratkaisuja. Tämä oivallus on mielenterveystyössä erityisen tärkeä. Asiasanat: sosiaalityö, mielenterveys, professionaalisuus refleksiivisenä toimintana, tapaustutkimu