Ikääntyneiden hoiva yleisönosastolla

Tutkimustehtävänä on selvittää, miten ikääntyneiden hoivaa, hoivapalveluita ja hoivan tarvetta kuvataan yleisönosaston kirjoituksissaja millaisia havaintoja näistä kuvauksista muodostuu.Tutkimus valottaa yleisönosaston kirjoittajien näkökulmaa ikääntyneiden hoivaan. Aineistona tutkimuksessa ovat sanomalehden yleisönosastokirjoitukset. Tutkimus on laadullinen, ja tutkimuksessa käytetty metodi on sovellus teoriaohjaavasta analyysistä. Tutkimusongelmia ovat: millaista on hyvä hoiva, mitkä tekijät näyttävät olevan inhimillisen ja hyvän sekä ikääntyneiden avun tarpeisiin vastaavan hoivan esteinä ja miten näihin tekijöihin on mahdollista vaikuttaa. Näihin tutkimusongelmiin etsitään ratkaisua analysoimalla yleisönosaston kirjoituksia kolmesta näkökulmasta. Nämä näkökulmat ovat: hoivan tarpeet ja niihin vastaaminen, vastuu ja välittäminen sekä hyvän hoivan rakennusaineet. Näitä kolmea näkökulmaa tarkastelemalla etsitään vastausta kysymyksiin: Millaisia ikääntyneen hoivan tarpeita yleisönosaston kirjoituksissa tulee esiin? Miten vastuu ja välittäminen vaikuttavat hoivaan? Mitä tekijöitä voidaan pitää hyvän hoivan rakennusaineina? Millaisia esteitä hyvälle hoivalle esitetään? Hyvä hoiva voidaan tutkimuksen perusteella kiteyttää välittämisen kehäksi, jonka sisällä hoivaa tuottavat yhteistyössä omaiset, läheiset, hoivaajat ja hoivaa tuottavat tahot. Hyvän hoivan perusedellytyksiä ovat inhimillisten tarpeiden tunnistaminen ja tarpeisiin vastaaminen. Hyvä hoiva tuottaa ikääntyneelle elämänlaatua ja turvallisuutta, jota lisäksi tukevat yksilön arvostus sekä itsemääräämisoikeuden säilyminen. Hyvän hoivan tekijöinä voidaan pitää kaikkia niitä tekijöitä, jotka tuottavat hyvinvointia, turvallisuutta ja elämän laatua hoivattavalle. Esteinä hyvän hoivan tuottamiselle voidaan tutkimuksen tulosten perusteella pitää kaikkia niitä tekijöitä, joissa instituution tai organisaation säännöt ja lainalaisuudet, yhteiskunnan ratkaisut tai yksilön suhtautuminen vaikuttavat kielteisesti hoivattavan ikääntyneen elämään ja hyvinvointiin. Tutkimuksen lähtökohtana oli ajatus siitä, että tarjottava hoiva ei ole samaa kuin tarvittava hoiva. Tutkimuksen perusteella kaikissa hoivan ja hoivatyön tilanteissa hoivattavan tarve ja hoivaajan antama palvelu eivät kohtaa. Kaikissa hoivasuhteen tilanteissa myöskään hoivasuhteen tekijät, eli hoivattava, hoivaaja, hoivatyön tekijä ja omainen, eivät kohtaa. Näiden havaintojen perusteella voi esittää, että tarjottava hoiva ei aina ole se hoiva, jota tarvitaan. Asiasanat: Ikääntynyt, hoiva, hoivaaja, omainen, elämänlaatu, hyvinvoint