Specifika perevoda okkazionalizmov v detskoij fèntezijnoj literatury

Tutkielmassa tarkastellaan uudissanoja lastenkirjallisuudessa. Tutkielman aineisto on kerätty J.K. Rowlingin teoksesta ”Harry Potter and the Philosopher’s Stone” ja sen käännöksistä suomeksi ja venäjäksi. Aineisto koostuu kirjailijan sepittämistä uudissanoista ja kääntäjien tekemistä käännöksistä. Tutkimusaineisto ja aihe on valittu sillä perusteella, että juuri kyseinen kirjasarja on saavuttanut valtavan suosion, ja se on suunnattu lapsille ja nuorille, joilla ei ole vielä samanlaista kykyä ymmärtää lukemaansa kuin aikuisilla. Tutkimuksen tavoitteena on perehtyä siihen, miten kääntäjät ovat käyttäneet valtaa luodessaan kirjailijan sepittämistä uudissanoista omia versioita käännökseensä. Tutkielman teoriaosa koostuu uudissanojen teoriasta, sekä käännösteorioista, joita soveltamalla alkuperäiset sanat voidaan kääntää kieleltä toiselle. Lisäksi tutkielmassa on käsitelty lasten- ja fantasiakirjallisuuden teoriaa, koska tutkimusaineisto sijoittuu lasten fantasiakirjallisuuden genreen. Tutkielmassa verrataan suomen ja venäjän kielen käännöksiä uudissanoista englanninkieliseen alkuperäistekstiin ja siihen, miten kääntäjät ovat käännösteorioita soveltaneet. Analyysi osoitti, että suomenkielinen käännös noudattaa uskollisemmin yhtä tiettyä käännösstrategiaa ja -metodia, kun taas venäjänkielinen käännös hyödyntää monipuolisemmin uudissanojen kanssa käytettävissä olevien käännösstrategioiden ja -metodien tarjoamia mahdollisuuksia. Kääntäjien tekemät valinnat muokkaavat tekstin luettavuutta. Kirja on suunnattu lapsille ja nuorille, mutta käännökset poikkeavat toisistaan merkittävästi siinä, miten ymmärrettäviä ne ovat eri-ikäisille lukijoille. Suomenkieliset uudissanat ovat selittäviä ja pyrkivät luomaan lukijalle samanlaisen kokemuksen kuin alkuperäisteksti on herättänyt englantia puhuvassa lukijassa. Venäjänkieliset uudissanat ovat rakenteeltaan vaikeampia, ja vaativat lukijalta huomattavasti enemmän tietoja ja taitoja tullakseen ymmärretyiksi. Venäjänkielinen käännös onkin, ainakin haastavuutensa puolesta, suunnattu vanhemmalle lukijakunnalle kuin suomenkielinen käännös. Tällaiset eroavaisuudet luovat oivan mahdollisuuden alkaa vertailla käännösten paremmuutta tai huonommuutta. Kiinnostavaa tutkimuksessa oli se, että vaikka venäjänkielinen käännös oli selvästi haastavampi lukijan kannalta, sitä ei automaattisesti voi tuomita huonoksi käännökseksi, koska siinä on noudatettu ja vivahteikkaasti sovellettu käännösteorioiden tarjoamia mahdollisuuksia. Yksi tutkimuksen keskeisimmästä annista onkin osoittaa lukijalle se, miten paljon yksittäisten sanojen kohdalla tehdyt valinnat vaikuttavat käännöksen lopputulokseen. Avainsanat: lastenkirjallisuus, uudissanat, okkasionalismit, käännösteoria