Lasten terveyden edistämisen kehitys valtion ohjauksessa

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata, miten valtion ohjaus on vaikuttanut lasten terveyden edistämisen kehitykseen Suomessa terveydenhoitotyön alkuvaiheilta, 1880-luvulta, 2010-luvun vaihteeseen. Kiinnostuksen kohteena on se, millaisin menetelmin neuvoloissa ja kouluterveyden­huollossa tapahtuvaa lasten terveydenedistämistyötä on Suomessa ohjattu ja kuinka palvelut ovat valtion ohjauksessa kehittyneet. Tutkimuksessa etsitään vastausta siihen, kuinka poliittishallinnolli­nen ohjaus vaikuttaa julkisten palvelujen toteutukseen. Tutkimusaineisto koottiin lasten terveyden edistämistä ohjaavista laeista, asetuksista ja ohjeistuk­sista, lasten terveyden edistämisen ja terveydenhoitotyön histo­riakuvauksista, terveydenhoitotyötä kuvaavista aiem­pien tutkimusten tulok­sista sekä terveys- ja yhteis­kuntapolitiikkaa koskevasta kir­jallisuudesta. Aineisto analysoitiin deduktiivisella, teorialähtöisellä sisällönanalyy­sillä useammassa vaiheessa. Tutkimusaineiston ajallinen analyysikehikko luotiin yhdistämällä kunnallishallinnon sekä terveydenhoitotyön kehitysvaiheita koskevien tutkimusten ajanjaksotukset. Ajallinen ana­lyysikehikko muodostaa tutkimuksen rungon, lasten terveyden edistämisen kehitysvaiheet. Lasten terveyden edistämisen valtiollista ohjausta koskevista asiakirjoista etsittiin kunakin ajanjaksona käytössä olleet ohjauskeinot, jotka luokiteltiin Vedungin (2000) jaottelun mukaisesti normiohjauk­seen, resurssiohjaukseen sekä informaatio-ohjaukseen sekä niiden alaluokkiin. Kulloisenkin ajan­jakson ohjausmenetelmät taulukoitiin ja niistä muodostettiin ohjauksen kokonais­hahmoa kuvaavat tyypit. Lasten terveyden edistämisen käytännön työn kehitystä kuvaavaa aineistoa kerättiin hoito­työn historiaa kuvaavista tutkimuksista, kirjallisuudesta sekä lähimenneisyyden tutkimustiedosta. Lasten terveyden edistämisen käytäntöä kuvaava tieto esitetään tutkimusraportissa tiivistettynä sa­nallisesti Tämän tutkimuksen mukaan lasten terveyden edistämisen ohjauksen ja sen myötä myös palvelujen vaihtelu on ollut Suomessa suurta. Lasten terveyden edistäminen sai alkunsa kansalaisjärjestöjen toimista 1900-luvun taitteessa. Terveyssisarlaitos sai tuekseen velvoittavan normiohjauksen 1944, kun lapsikuolleisuuden torjuminen nostettiin kansallisesti tärkeäksi väestöpoliittiseksi tavoitteeksi. Terveyssisarlaitos laajeni ja vakiinnutti asemansa voimakkaan valtiollisen ohjauksen tuella. 1972 voimaan tulleen Kansanterveyslain myötä terveyssisartyön ammattikuntakohtainen normiohjaus pu­rettiin ja lasten terveyden edistäminen sulautui vähitellen osaksi terveyskeskusten vastaanottotoi­mintaa samalla kun toiminnan valtionohjausta kevennettiin. 1993 hallinnon uudistuksen yhteydessä päätösvalta terveyspalvelujen järjestämisestä hajautettiin kuntiin. Lasten terveydenedistämistyö ra­pautui kunnissa valtion ohjauksen heikennyttyä asteittain lähes olemattomiin, kunnes 2009 säädet­tiin kuntia voimakkaasti velvoittavat asetukset neuvola sekä kouluterveydenhuollon toiminnasta. Tämän tutkimuksen tulos vahvistaa aiempien tutkimusten havaintoja siitä, että valtion ohjaus ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Ohjauksen kehittäminen aiempaa suunnitelmallisemmaksi ja responsiivemmaksi olisi tarpeellista, jotta kansalaiset saavat yhdenvertaisia palveluja. Avainsanat: julkinen hallinto, julkiset palvelut, terveydenhuoltojärjestelmä, ohjaus, terveyden edistäminen, terveydenhoitotyö, neuvola, kouluterveydenhuolt