Ammattiin opiskelevan nuoren minäkäsitys

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan ammattiin opiskelevien nuorten minäkäsityksiä. Näen aiheen tärkeänä sosiaalityön kannalta, koska minäkäsitys vaikuttaa olennaisesti ihmisen käyttäytymiseen. Sosiaalityöntekijänä on mahdollisuus kartoittaa asiakkaan minäkäsitystä ja tarvittaessa tukea ja kannustaa, jotta asiakas pystyisi saavuttamaan asetetut tavoitteensa. Haastattelin yhdeksää 16–23 -vuotiasta nuorta. Tarkoituksena oli selvittää, miten nuoret kuvailevat minäkäsitystään, mitkä tekijät nuoren elämässä ovat vahvistaneet positiivista minäkäsitystä ja mitkä tekijät luoneet negatiivista minäkäsitystä sekä kartoittaa miten kouluinstituutio alakoulusta ammattiopistoon asti on vaikuttanut nuoren minäkäsitykseen. Tutkimusmenetelmänä on käytetty sisällönanalyysia väljänä teoreettisena kehyksenä. Nuoret kuvailivat minäkäsitystään identiteetin, itsearvioinnin ja itsearvostuksen teemojen avulla. Kaikkien kolmen kysymyksen kohdalla nuorilta tuli sekä positiivisia, että negatiivisia kuvailuja itsestään. Pääosin nuoret kuvasivat itseään sosiaalisiksi, iloisiksi ja aktiivisiksi, mutta osa myönsi myös olevansa esimerkiksi laiska tai ajattelematon. Kuvaukset liittyivät usein siihen, millainen nuori on sosiaalisissa suhteissa tai vuorovaikutustilanteissa. Useimmat nuoret pitivät itseään hyvänä ja arvokkaana. Sekä positiivisesti, että negatiivisesti minäkäsitykseen vaikuttavat tekijät on jaoteltu seuraaviin ryhmiin: perhe ja sukulaiset, kaverit, muut ihmiset ja asiat, nuori itse ja yhteiskunta. Suurin osa nuorista koki perheen ja kaverit tärkeimpinä vaikuttajina, jotka olivat luoneet positiivisen minäkäsityksen. Negatiivisesti minäkäsitykseen vaikuttaneista tekijöistä kaksi nuorta mainitsi ensimmäisenä perheen. Lisäksi useampi nuori mainitsi koulukiusaamisen negatiiviseksi vaikuttajaksi minäkäsitykselleen. Kiusaaminen on aiheuttanut nuorissa epävarmuutta ja kolauksia itsearvostukseen. Kouluinstituution vaikutus nähtiin kokonaisuudessaan positiivisena, vaikka joillakin nuorilla oli myös ikäviä kokemuksia joltain kouluasteelta. Esimerkiksi yläkoulussa monen nuoren elämä muuttui eikä se aina ollut muutos parempaan. Ammattiopistoon oltiin useimmiten tyytyväisiä ja opettajat, koulukaverit sekä opiskeltava ala tukivat nuoren positiivista minäkäsitystä. Nuorten minäkäsitykset näyttäytyivät laajana ja monisyisenä kokonaisuutena. Monilla nuorilla oli samankaltaisia piirteitä minäkäsityksissään, mutta myös paljon yksilöllisiä ja ainutlaatuisia piirteitä. Minäkäsityksen kehittyminen on monen tekijän summa. Tutkimustulosten perusteella voidaan tulkita, että samat tekijät ovat luoneet sekä positiivista, että negatiivista minäkäsitystä, esimerkiksi perhe on joillekin nuorille ollut positiivinen vaikuttaja, toisille taas negatiivinen. Toisaalta yksi tekijä, kuten perhe, voi olla nuorelle sekä positiivinen, että negatiivinen tekijä. Vanhempien, kavereiden tai muiden tärkeiden ihmisten sanomisilla voi olla yllättävän vahva vaikutus nuoren elämään ja minäkäsitykseen. Olisi hyvä tiedostaa, että se, miten varsinkin läheiset ihmiset kohtelevat toisiaan, voi vaikuttaa nuoren minäkäsitykseen vielä pitkän ajan kuluttua