ELÄKKEELLÄ ON VARMAAN PALJON KUIVEMPAA. Asiantuntijatyötä tekevien ikääntyneiden työntekijöiden kokemuksia työssä jatkamisesta.

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani asiantuntijatyötä tekevien ikääntyneiden työntekijöiden kokemuksia työssä jatkamisesta. Tarkoituksena on selvittää, millä tekijöillä on vaikutusta asiantuntijatyössä olevien ikääntyneiden työelämässä pysymiseen. Lisäksi pyrin selvittämään, miten he kokevat yhteiskuntatason työurien pitkittämistä tavoittelevat vaatimukset ja toimenpiteet. Näihin kysymyksiin pyrin vastaamaan laadullisin menetelmin. Tutkielman aineisto on kerätty teemahaastattelumenetelmällä, ja aineisto koostuu kahdeksasta 60 vuotta täyttäneen asiantuntijatyötä tekevän haastattelusta. Aineiston analyysissä olen käyttänyt teoriasidonnaisen sisällönanalyysin keinoja. Työurien pidentäminen on muodostunut merkittäväksi yhteiskunnalliseksi tavoitteeksi, jonka taustalla vaikuttaa väestön ikärakenteen muutos ja huoli hyvinvointipalveluiden turvaamisesta. Työssä jatkamista onkin pyritty edistämään eläkepoliittisten uudistusten sekä lukuisten työelämän kehittämisohjelmien kautta. Tulokset vahvistavat näkemystä, että erityisesti työhön ja työoloihin liittyvät tekijät (kuten työn haastavuus ja toimiva työyhteisö) ovat merkityksellisiä ikääntyneiden työssä jatkamisen kannalta. Ikääntyneet asiantuntijat kokevat eritoten kokemuksen ja osaamisen arvostuksen tärkeänä työurien pidentämisessä. Luonteeltaan kannustavat, motivoivat ja palkitsevat työssä jatkamista edistävät toimet koetaan tehokkaampina kuin joustamattomat ja pakottavat keinot. Toimenpiteiden tulisi myös kohdistua työpaikkatasolle. Uudella ikäpolitiikalla tavoitellaan työurien pidentämistä ja ikääntyneiden työllisyysasteiden nostoa. Tulokset antavat aihetta pohtia asiantuntijatyölle ominaisen hiljaisen tiedon arvostusta, hyödyntämistä ja näkyväksi tekemistä työssä jatkamista koskevassa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Asiasanat:työssä jatkaminen, ikääntynyt työntekijä, asiantuntijuus, ikäpolitiikk