POPULISMIN SUKUPUOLI. Diskurssianalyysi perussuomalaisten naisten mediaesityksistä vuoden 2011 eduskuntavaaleissa

Tutkielmassa tarkastellaan diskurssianalyysin avulla perussuomalaisten naisten esittämistä vuoden 2011 eduskuntavaalijulkisuudessa. Tutkielmassa analysoidaan, minkälainen mediarepresentaatio populistipuolueen naisista vaalien aikaan muodostui ja kuinka heidän sukupuolensa ja edustamansa populismi merkityksellistyivät. Mediaesityksiä tarkastellaan Aamulehden, Turun Sanomien, Etelä-Suomen Sanomien ja Perussuomalainen-puoluelehden sivuilta. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on politiikan feministinen kritiikki, jonka mukaan länsimainen poliittinen ajattelu perustuu sukupuolittaville dikotomioille. Nämä dikotomiat sulkivat naiset pitkään ulos politiikasta ja edelleen marginalisoivat naisia poliittisina toimijoina. Tämä taas on vaikuttanut poliitikkojen mediaesitysten sukupuolittumiseen. Tutkielmassa sukupuolta ei nähdä pelkästään syntymässä saatuna ominaisuutena tai sarjana piirteitä. Judith Butlerin performatiiviseen sukupuolikäsitykseen nojautuen sukupuoli nähdään tekoina ja esityksinä, joita toistetaan erilaisissa kulttuurisissa ja yhteiskunnallisissa valtasuhteissa ja käytännöissä. Tämä tutkielma osoittaa, että median tavoissa kuvata nais- ja miespoliitikkoja näkyy edelleen selvästi modernin poliittisen ajattelun asetelma: olemassa on poliitikkoja ja naispoliitikkoja. Tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että perussuomalaiset naiset luovat mediassa pehmeämpää ja yleisesti hyväksyttävämpää kuvaa Perussuomalaisista. Argumenttia naisten roolista perussuomalaisten imagon kiillottajina vahvistavat tutkimusaineistosta havaitut hegemoniset diskurssit, joissa perussuomalaiset naiset eivät profiloidu uskottaviksi poliittisiksi toimijoiksi, vaan paremminkin aiemmasta poikkeaviksi erikoisuuksiksi. Ensinnäkin populistinaiset ovat juttujen perusteella politiikassa miehen ansiosta tai menestyvät siinä miehen ansiosta. Toiseksi, jos he ovat päässeet mukaan politiikkaan, he ovat mukana eräänlaisina kiintiönaisina sekä sukupuolensa ja pehmeän sosiaalipolitiikan edustajina. Tällöin naisille jää jäljelle siis rooli, jossa he uudistavat puolueen imagoa lähinnä ulkoisesti. Asiasanat:Politiikan feministinen tutkimus, sukupuolittuminen, populismi, Perussuomalaiset, mediarepresentaatio, eduskuntavaalijulkisuus, performatiivinen sukupuolikäsity