Valtion virkamiehen virkasuhteen päättämiseen liittyvät jälkikäteiset oikeusturvakeinot

Tutkimuksen aihe on valtion virkamiehen virkasuhteen päättämiseen liittyvät jälkikäteiset oikeusturvakeinot. Tarkoituksena on selvittää millaisia jälkikäteisiä oikeusturvakeinoja valtion virkamiehellä on käytettävissään, kun viranomainen irtisanoo virkamiehen tai purkaa virkamiehen virkasuhteen, ja kuinka kattavia ja toimivia keinot ovat virkamiehen oikeusturvan kannalta. Keskeisimmät keinot tällaisissa tilanteissa ovat nykyisin voimassa olevan valtion virkamieslain (750/1994) mukaan ensisijaisesti oikaisuvaatimus virkamieslautakunnalle ja sen jälkeen oikaisuvaatimukseen annetusta päätöksestä tehty hallintovalitus korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joten pääpaino tutkimuksessa on myös näissä keinoissa. Tutkimuksessa perehdytään myös hallinnon repressiiviseen oikeusturvaan, viranomaisen tekemään itseoikaisuun (asia- menettely- ja kirjoitusvirheen korjaamiseen), ylimääräisiin muutoksenhakukeinoihin sekä virkamiehen oikeuteen hyvitykseen ja vahingonkorvaukseen tietyissä tilanteissa. Valtion virkamiehiä koskevien asioiden käsittely virkamieslautakunnassa on poikkeuksellinen järjestely, koska pääsääntöisesti eri alojen palvelussuhdeturvaa koskevat riidat käsitellään tuomioistuimissa. Myös lautakunnan asema on poikkeuksellinen, koska virkamieslaissa se on säädetty muutoksenhakuelimeksi, mutta se ei ole tuomioistuin, eikä sen menettelyssä myöskään sovelleta hallintolainkäyttölakia. Tutkimuksen aihe on ajankohtainen, koska valtion virkamieslain mukainen muutoksenhaku on kehittämisprosessin alla. Oikaisuvaatimuksen käyttöä on muualla hallinnossa laajennettu viime vuosina, mutta hallituksen esityksessä Eduskunnalle laiksi valtion virkamieslain muuttamiseksi (HE 61/2011) ehdotetaan, että virkamiehet hakisivat muutosta heitä koskevissa asioissa suoraan hallinto-oikeuksilta, jonka vuoksi virkamieslautakunta lakkautettaisiin ja sille kuuluvat asiat siirrettäisiin toimivaltaisten hallinto-oikeuksien käsiteltäviksi. Vallitsevien oikeuspoliittisten linjausten pyrkimyksenä on lautakuntatyyppisten instituutioiden lakkauttaminen, ja asioiden siirtäminen yleisten tuomioistuinten käsiteltäväksi. Hallinto-oikeuden päätöksestä haettaisiin muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta, joten muutoksenhakujärjestelmä olisi normaali hallintolainkäyttölain mukainen järjestelmä. Tutkimuksessa on myös pohdittu tämän mahdollisen muutoksen tuomia positiivisia seurauksia sekä kritiikkiä nostattavia puolia. Tutkimusta tehdessä hallituksen esityksen käsittely oli edelleen kesken, joten lakimuutoksen mahdollisen voimaan tulon aiheuttamat muutokset käytännön tasolla jäävät nähtäviksi.