Vakuutusriskienhallinta ja sen organisointi Suomessa toimivissa vahinkovakuutusyhtiöissä

Vakuutusriskit kumpuavat vakuutusyhtiöiden ydinliiketoiminnasta eli erilaisten riskien vakuuttamisesta. Vakuutusriski voi toteutua esimerkiksi väärin arvioitujen vakuutusmaksujen tai poikkeuksellisen huonon vahinkovuoden johdosta. Vakuutusriskien hallitseminen onkin yhtiöiden menestyksen ja kannattavuuden sekä toiminnan jatkuvuuden kannalta tärkeää. Jotta vakuutusriskejä voidaan yhtiöissä hallita asianmukaisesti, myös itse toiminta on organisoitava järkevällä tavalla, eli riskienhallinnan käytäntöjen ja prosessien on oltava kunnossa. Tämän tutkielman aiheena on vakuutusriskienhallinta ja sen järjestäminen muutamassa Suomessa toimivassa vahinkovakuutusyhtiössä. Tutkimus on kvalitatiivinen tapaustutkimus ja tapausesimerkkeinä tutkimuksessa käytetään vahinkovakuutusyhtiöistä Pohjolaa, Ifiä sekä Turvaa. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata, miten vakuutusriskienhallinta on organisoitu tutkittavissa yhtiöissä. Aineistoina on käytetty sekä yhtiöiden vuosikertomuksia ja niistä löytyviä riskienhallinnan tietoja että asiantuntijahaastatteluja. Haastattelumuotona on käytetty puolistrukturoitua teemahaastattelua ja haastateltavina on ollut yhtiöiden riskienhallinnasta vastaavia henkilöitä. Aineiston analyysimenetelmänä on käytetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Teorian mukaan riskienhallinta tulisi yrityksissä organisoida pääpiirteissään siten, että hallitus päättää riskienhallinnan yleiset linjaukset ja on kokonaisvastuussa riskienhallinnasta yhdessä toimitusjohtajan kanssa. Liiketoiminnoissa puolestaan hallitaan riskejä näiden linjausten mukaisesti ja työntekijät noudattavat sovittuja käytäntöjä omassa työssään. Näiden organisaatiotasojen lisäksi riskienhallintaan osallistuu yleensä myös erillinen riskienhallinnanosasto ja riskienhallinnan johtaja, joiden tehtävänä on tukea ja avustaa muita organisaatiotasoja ja henkilöitä riskienhallinnan käytännön toteuttamisessa. Tämän tutkimuksen mukaan vakuutusriskienhallinnan organisointi etenkin Pohjolassa ja Ifissä muistutti tätä mallia. Myös Turvan vakuutusriskienhallinnan organisointi noudatteli tätä mallia muilta osin, mutta heiltä puuttui erillinen riskienhallinnan osasto ja -johtaja. EU:n tasolta tuleva Solvenssi II –uudistus tulee edellyttämään yhtiöiltä suurempaa vakuutusriskienhallinnan valvontaa sekä liiketoiminnasta riippumatonta riskienhallintaa. Tämä onkin haaste etenkin Turvalle, jolla ei ollut kyseistä organisaatiotasoa vielä olemassa. Solvenssi II tuo kuitenkin mukanaan pienempiä muutoksia myös muiden yhtiöiden vakuutusriskienhallintaan. Tuloksista kävi ilmi myös se, että vakuutusriskienhallinnan organisoinnin kannalta yhtiön koolla näyttäisi olevan merkitystä. Mitä suurempi yhtiö on, sitä enemmän riskienhallintaan tarvitaan ihmisiä ja toimielimiä ja sen monimutkaisempia riskienhallinnan organisaatiot ovat. Tähän vaikuttaa kuitenkin paitsi yhtiön koko, myös toiminnan monimuotoisuus ja hallittavien riskien erilaisuus. Asiasanat:riskienhallinta, vahinkovakuutus, vakuutusriski, riskienhallinnan organisoint