Koulukiusaaminen - Miten opettajan tulisi oppilaiden näkökulmasta siihen puuttua?

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää oppilaiden näkökulmasta sitä, miten opettajan tulisi toimia erilaisissa koulukiusaamistilanteissa ja miten opettaja voisi parhaiten ennaltaehkäistä koulukiusaamisen syntymistä. Tarkemmin tutkimuksessa keskityttiin kolmeen eri kiusaamisen muotoon; fyysiseen, sanalliseen ja hiljaiseen kiusaamiseen. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena Hämeenlinnan alueella. Tutkimuksen kohteena olivat hämeenlinnalaiset 5.-6.-luokkalaiset oppilaat. Aineisto kerättiin informoidun ja strukturoidun kyselylomakkeen avulla, joka sisälsi kuusi avointa kysymystä. Jokaista kiusaamismuotoa tutkittiin kahdella kysymyksellä, joissa tehtiin ero sen välillä, oliko opettaja itse todistanut kiusaamistilanteen tapahtumia, vai kuuliko hän kiusaamisesta joltakin oppilaalta. Lyhyen tilannekuvauksen jälkeen oppilailta kysyttiin, miten opettajan tulisi tilanteessa oppilaiden mielestä toimia. Lopullinen aineisto koostui 345 oppilaan vastauksista, joista tyttöjä oli 162 ja poikia 183. Tutkimuksen teoriaosio kokoaa yhteen tietoa koulukiusaamisesta. Tarkemmin siinä eritellään erilaisia kiusaamismuotoja, koulukiusaamiseen liittyviä rooleja, tarkastellaan kiusaamista ryhmädynaamisena ilmiönä, eritellään kiusaamista selittäviä tekijöitä lähinnä ryhmädynamiikan näkökulmasta sekä pohditaan koulukiusaamisen seurauksia yksilön ja yhteisön kannalta. Teorian toinen puolisko muodostuu erilaisista menetelmistä ja keinoista, joilla koulukiusaamiseen voidaan puuttua. Tarkastelun kohteena on myös kodin ja koulun välisen vastuun jakaantuminen koulukiusaamiseen puuttumisessa. Aineistonkeruuvaiheen tavoin myös analyysivaihe oli kvalitatiivinen. Aineistoa analysoitiin teoriaohjautuvasti. Avoimista vastauksista etsittiin yleisiä linjoja ja toistuvia teemoja. Tulosten esittäminen ja tarkastelu jaoteltiin ennaltaehkäisyn sekä sanallisen, fyysisen ja hiljaisen kiusaamisen käsitteiden alle. Tutkimuksen tuloksista käy ilmi, että oppilaat kokevat opettajan auktoriteetiksi, jolla on valtaa puuttua kiusaamiseen. Erilaiset puuttumismenetelmät painottuivat eri tavoin riippuen, mikä kiusaamisen muoto oli kyseessä. Kaikkeen kiusaamiseen opettajan tuli kuitenkin puuttua keskustelemalla osapuolten kanssa tapahtuneesta yrittäen selvittää kiusaamisen perimmäisiä syitä. Fyysinen kiusaaminen koettiin kaikista vakavimmaksi kiusaamisen muodoksi, johon tuli puuttua ankarimmin keinoin. Yleisin rangaistus oli kiusaajalle annettu jälki-istunto ja tämän lisäksi sekä kiusaajan että kiusatun koteihin lähetettiin viesti tapahtuneesta. Kiusaaja saattoi joutua myös rehtorin puhutteluun tai tekemisiin virkavallan kanssa. Sanallisen kiusaamisen kohdalla opettajan tuli puhutella kiusaajaa ja tarvittaessa määrätä hänet jälki-istuntoon sekä lähettää viesti kotiin. Hiljainen kiusaaminen taas käsiteltiin monesti vain keskustelemalla kiusaamisesta joko kiusaamiseen osallistuneiden kanssa tai koko luokan kesken. Opettajan puuttumismenetelmät olivat pitkälti samansuuntaisia huolimatta siitä, oliko opettaja itse todistanut kiusaamista vai kuullut siitä joltakin oppilaalta. Opettajan tuli kuitenkin muistaa kiittää kiusaamisesta kertomaan tullutta oppilasta, salata tämän henkilöllisyys, sekä ennen kiusaamiseen puuttumistaan varmistua siitä, että tämä oli puhunut totta. Koulukiusaamisen ennaltaehkäisyn kannalta opettajan tärkein tehtävä oli puhua oppilaille yhteisesti koulukiusaamisen vaarallisuudesta ja seuraamuksista. Hänen tuli myös pyrkiä pitämään luokan yhteishenki hyvänä järjestäen oppilaille yhteistä tekemistä, jolloin oppilailla olisi mahdollisuus pitää hauskaa yhdessä ja tutustua toisiinsa paremmin. Avainsanat: Kiusaaminen, koulukiusaaminen, koulukiusaamiseen puuttuminen, ennaltaehkäis