Substantiivilausekkeiden kompleksistuminen alakouluikäisten Unelmieni päivä -kirjoitelmissa

Tutkielmassa tarkastellaan alakoulun toisen, kolmannen ja neljännen luokan oppilaiden käyttämiä substantiivilausekkeita (noun phrase, NP) sekä niiden rakenteellista kompleksistumista. Aineistona toimii Pajusen, Purasen ja Yli-Paavola Koulukorpus (2007), joka sisältää noin 1000 alakoulun 1.-6.-luokkalaisten kirjoittamaa Unelmieni päivä -kirjoitelmaa. Tämän tutkimuksen aineistoon on sisällytetty näistä yhteensä 337 kirjoittajan tekstit eli noin 24 000 tekstisanaa, puolet tytöiltä ja puolet pojilta. Substantiivilausekkeita aineistosta löytyy noin 7249. Tutkielma on osa koulukirjoittamisen tutkimusprojektia, joka on aloitettu Tampereen yliopistossa suomen kielen oppiaineessa vuonna 2005. Tutkielmassa kuvataan toisen, neljännen ja kuudennen luokan oppilaiden käyttämiä substantiivilausekkeita syntaktisesti, mutta myös semanttisesti. Työssä myös vertaillaan substantiivilausekkeiden käyttöä luokka-asteittain sekä tyttöjen ja poikien välillä, ja tarkastellaan, kuinka konkreettisiin tai abstrakteihin tarkoitteisiin tekstien substantiiveilla viitataan. Tutkimuksen päähypoteesi on, että substantiivilausekkeet kompleksistuvat siirryttäessä luokka-asteella toiselle. Oletuksena on myös, että oppilaiden kognitiivisten taitojen kasvaessa myös abstraktisempiin tarkoitteisiin viittaavien substantiivien käyttö lisääntyy hieman ylemmillä luokilla. Tutkimuksen viitekehyksenä toimii lapsen kognitiivisen kehityksen ja kielen ja kirjoittamaan oppimisen tutkimus sekä kielen kompleksisuuden tutkimus. Tutkielmassa kuvataan kvalitatiivisesti substantiivilausekkeiden kompleksistumista, mutta esitetään myös kvantitatiivisia laskelmia NP:iden käytöstä. Substantiivilausekkeet on jaettu tutkimuksessa neljään ryhmään: (1) NP-simplekseihin, jotka eivät sisällä määritteitä, (2) yksimääritteisiin NP:ihin, (3) NP:ihin, jotka sisältävät useamman määritteen, sekä (4) NP:ihin, jotka saavat määritteekseen kokonaisen lauseen. Tutkimuksessa ilmenee, että NP-simpleksit ovat selvästi suurin ryhmä toisen, neljännen ja kuudennen luokan oppilaiden teksteissä. Varsinkin toisen ja neljännen luokan välillä on kuitenkin huomattavissa selvää kompleksistumiskehitystä sekä tytöillä että pojilla. Substantiivien määritteitä tarkasteltaessa havaittiin, että pojat suosivat usein tarkentavia ja tytöt kuvailevia määritteitä. Myös substantiivien referentit muuttuvat ylemmillä luokilla hieman abstraktisemmiksi. Havaittavissa on lisäksi mm. siirtyminen elollisiin tarkoitteisiin viittaavien substantiivien käytöstä kohti elottomia. Asiasanat:Kielen kompleksisuus, myöhäisempi kielenkehitys, kirjoittaminen, substantiivilauseke, NP, alakoul