Vapaudesta vallattomuuteen: Kansan Lehden ja Aamulehden taistelu kansasta maaliskuun vallankumouksen mainingeissa 1917

Yksinvallan kaatuminen Venäjällä vuoden 1917 maaliskuun vallankumouksen seurauksena horjutti voimatasapainoa Suomen suuriruhtinaskunnassa: kansaa välttämättömyyden pakosta yhdistäneen yhteisen vihollisen katoaminen näyttämöltä johti Suomen autonomisten oikeuksien palauttamiseen. Kumousta seuranneen poliittisen toiminnan elpymisen ohella maasta katosivat niin vanha järjestysvaltakoneisto kuin myös aatepoliittista paatosta kahlinneet sensuurisäädökset. Aatteellisesti ja puoluepoliittisesti sitoutuneen lehdistön vapautuminen historialliseksi koetun vallankumouksen ja vapauden hetkellä johdatti lehdet kamppailuun totuuden luomisen hegemoniasta, oikeasta julkisesta mielipiteestä. Tutkimukseni käsittelee vallankumouksen sanomalehtien sivuilla alkuun saattamaa merkitysten luontia ja totuuskamppailua paikallisessa kontekstissa tarkasteluaikavälin ulottuessa kumouksesta aina kesään 1917 asti. Primäärinä lähdeaineistona käytän työssäni kahta tamperelaista lehteä, Kansan Lehteä ja Aamulehteä, joista edellinen edustaa tutkimuksessa sosialistista diskurssia, jälkimmäisen profiloituessa vahvimmin kulttuurinationalistisen diskurssin edustajaksi. Työ edustaa vertailevaa sisällönanalyysiä, jonka pyrkimyksenä on tarkastella julkisuudessa tapahtunutta totuuden luontia aikalaisnäkökulmasta käsin. Työssä lähestyn tapahtumahistoriaa aatehistorian suunnasta. Tämä tarkoittaa pyrkimystä selvittää, minkälaisia tulkintoja, merkityksiä ja totuuksia lehdet tarjosivat eriytyneille lukijakunnilleen tapahtumista, joiden keskellä nämä elivät. Sanomalehden oltua tuon ajan ainoa tiedotusväline, ja tärkein tiedonlähde, on välttämätöntä systemaattisesti analysoida lehtien tarjoamia merkityskehyksiä, joiden pohjalta lukijat omista lähtökohdistaan käsin tekivät päätelmiä asiantilojen ja ilmiöiden olemuksista ja merkityksistä. Tutkimuksessa käsitelty tematiikka kumpuaa aatteiltaan eriävästi orientoituneiden lehtien sisällöistä. Pyrin löytämään riveiltä ja niiden välistä aiheet, jotka lehdissä nostettiin agendalle – aiheet jotka koettiin tärkeiksi ja joita ajettiin tai vastustettiin. Kumouksen mainingeissa esiin nousi erilaisia teemoja, joiden suhteen diskurssit kävivät rajanvetoa – ajoittain niin päämäärien kuin keinojenkaan kohtaamatta, ajoittain taas pyrkien samaan suuntaan kiistellen päämääristä ja keinoista. Käsiteltäviksi tulevat pyrkimykset työolojen parantamiseksi niihin liittyneine lakkoineen ja levottomuuksineen, kunnallisvallan demokratisointi, autonomian laajennus- ja itsenäisyyspyrkimykset, uskonnon asema, symbolikiista, järjestysvalta- sekä elintarvikekysymykset, jossain määrin myös suhtautuminen vieraaseen osapuoleen, venäläisiin. Yleisemmällä tasolla tarkasteluun nousevat tätä kautta käsitykset vallankumouksen merkityksestä, vallan toivotusta painopisteestä, demokratian olemuksesta, isänmaallisuudesta ja erityisesti lakien velvoittavuudesta. Julkista mielipidettä luodessaan nationalistit ja sosialistit pyrkivät lukijakuntiensa ohella vaikuttamaan toisiinsa. Käsitteiden oikeaoppista sisältöä opastaessaan ne vetosivat käsitteistä epämääräisimpään, kansaan, pyrkien määrittämään sen olemuksen, aseman ja tehtävän omista aatteellisista lähtökohdistaan käsin. Kansan tahtoon, velvollisuuksiin ja oikeuksiin vetoaminen onkin havaittavissa lausumien taustalta läpi työn. Asiasanat:Kansan Lehti, Aamulehti, maaliskuun vallankumous, diskurssi, julkinen mielipide