Elämää koeajalla - pätkätyön vaikutukset opettajan työhön ja opettajuuteen

Tutkimuksessa käsitellään pätkätyön ja opettajuuden välistä suhdetta. Pätkätyö on nyky-yhteiskunnassa vakiintunut yhdeksi työn muodoksi erityisesti julkisella sektorilla. Opetusalalla määräaikaisuudet ovat tulleet vakituisen työsuhteen rinnalle normaalina työnä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia vaikutuksia pätkätyöllä on ollut opettajuuden rakentumiseen. Tutkimus tarkastelee pätkätyön yhteyksiä työsuhteeseen ja kasvatustyöhön. Tutkimus toteutettiin pitkittäistutkimuksena haastattelemalla kuutta pätkätyötä tekevää opettajaa. Aineisto koostuu samojen henkilöiden vuosina 2007 ja 2011 tehdyistä haastatteluista. Aineisto analysoitiin elämänhistoriallisella otteella käyttämällä sisällönanalyysiä. Menetelmän valintaa perustelee tutkittavien kokemusten ja oman äänen esille pääsy tutkimusraportissa. Pitkittäishaastattelujen kautta on mahdollista tavoittaa syvällisempää tietoa siitä, millaisia merkityksiä pätkätyöllä on opettajien ammatilliselle kehitysprosessille. Tutkimuksen perusteella pätkätyö vaikutti opettajan ja työyhteisön suhteeseen. Monesti sijaisopettajan asema opettajayhteisössä sijaitsi yhteisön reunalla eikä hän kokenut yhteisön täysivaltaista jäsenyyttä. Heikko asema vaikutti myös kasvatustyöhön vieden siltä resursseja ja hankaloittamalla oppilassuhteiden muodostamista. Opettajien kohdalla työolot toimivat jopa pedagogisten tavoitteiden toteuttamisen esteinä. Toisaalta opettajan oma persoonallisuus ja pitkät sijaisuudet samassa työyhteisössä saattoivat parantaa tämän asemaa merkittävästi, eikä pätkätyöllä ollut silloin suuria vaikutuksia hänen opettajuuteensa. Suhtautumista pätkätyöhön selittivät usein vapaaehtoisuus ja pakko. Vapaaehtoisesti pätkätyötä tehtiin yleisemmin työuran alussa, jolloin siitä koettiin olevan hyötyä ammatilliselle kasvulle. Pakonomainen pätkätyö vaikutti eniten opettajan jaksamiseen ja opetustyöhön. Toisaalta suhtautumista selittivät elämäntilanne ja kokemukset työyhteisöistä, joiden perusteella pätkätyössä haluttiin joko jatkaa tai päästä siitä pois. Useissa tapauksissa pätkätyö toimi opettajien uralla eräänlaisena etsikkoaikana, jolloin opettajan ammattia tunnusteltiin ja pohdittiin, haluttiinko siihen kiinnittyä. Selviytymisstrategioina näyttäytyivät alan vaihtaminen tai tilanteeseen sopeutuminen, jos vakituista työtä ei ollut saatavilla. Oli usein persoonakohtaista, miten ihmiset kokivat pätkätyön ja millaisiin ratkaisuihin he sen suhteen päätyivät. Tutkimustulosten perusteella pätkätyöläisten työolosuhteisiin tulisi kiinnittää aiempaa enemmän huomiota. Työyhteisö voi tukea tai estää pätkätyöläisen työssä jaksamista ja ammatillista kehitystä. Koska pitkään jatkunut pätkätyö uuvuttaa opettajaa, on sijaisuuksien ketjuttaminen kyseenalaista myös oppilaiden näkökulmasta. Tuntiopettajien työolot voivat vastata pitkälti pätkätyötä ja tulisikin pohtia, miten työyhteisöt voisivat tukea heitä enemmän. Keskustelu tulisi ulottaa koulutuspoliittiselle tasolle asti, jotta koulujen niukat resurssit eivät pakottaisi kuntia käyttämään sijaisuuksia suhdannepuskureina. Keskeiset käsitteet: pätkätyö, opettajuus, opettajan työ, ammatillinen kasvu, pitkittäistutkimu