Kunta ja vaikeavammaisten kuljetuspalvelut

Tutkimuksen aiheena ovat vaikeavammaisten kuljetuspalvelut. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää kunnan velvollisuus toteuttaa vaikeavammaisen perusoikeus liikkua kuljetuspalveluin, kuljetuspalveluiden sisältö vammaispalvelulain mukaan sekä käsitellä kuljetuspalveluiden laatuun liittyviä ongelmia. Lisäksi käsitellään kilpailuttamisen vaikutusta kuljetuspalveluille. Tutkimusmenetelmistä oikeusdogmaattista tutkimusmetodia käytetään eniten. Voimassa olevaa oikeussäännöstöä hyväksi käyttäen selvitetään vammaisen oikeus liikkua yhtenä perusoikeutena ja kuntien vastuu tämän oikeuden toteutumisesta. Käytännössä liikkumisoikeus varmistetaan kunnallisilla kuljetuspalveluilla. Lisäksi selvitetään, mitä tarkoitetaan vaikeavammaisen käsitteellä kuljetuspalveluiden kohdalla. Kuljetuspalveluiden sisältöä käsiteltäessä merkittävään asemaan nousevat korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut, sillä lainsäädäntö on väljää. Kunnallisilla soveltamisohjeilla on myös merkitystä kuljetuspalveluiden sisältöön. Oikeussosiologista metodia käytetään kuljetuspalveluiden laadullisia ongelmia esille tuotaessa. Kuljetuspalveluissa ilmenneistä ongelmista ovat raportoineet esimerkiksi vammaisjärjestöt, ja eduskunnan oikeusasiamiehelle sekä oikeuskanslerille on tehty kanteluita. Tämän empiirisen aineiston pohjalta yritetään muodostaa kuvaa kuljetuspalveluiden laadullisista ongelmista ja esitetään mahdollisia oikeudellisia ratkaisukeinoja. Viimeisenä tutkimuksessa käsitellään kilpailuttamisen vaikutusta vaikeavammaisten kuljetuspalveluille. Aluksi selvitetään, mihin kilpailuttamisvelvollisuus perustuu ja mitkä periaatteet säätelevät julkisia hankintoja. Seuraavaksi käsitellään hankintaprosessia nimenomaisesti kuljetuspalveluiden ja niiden laadun näkökulmasta. Koska laki julkisista hankinnoista on ensisijaisesti puitelaki, nousevat markkinaoikeuden ratkaisut tutkimuksen kannalta tärkeään asemaan. Tutkimus osoitti, että vaikeavammaisen oikeus liikkua saa hyvin vahvan oikeussuojan aina perustuslaista lähtien. Vammaiset on otettu huomioon myös kansainvälisissä sopimuksissa, joiden merkitystä ei voida väheksyä vammaisten oikeuksien kehittymisen kannalta. Kunnalla on merkittävin asema vaikeavammaisen liikkumisoikeuden takaajana kunnallisin kuljetuspalveluin. Koska vaikeavammaisten kuljetuspalvelu kuuluu subjektiivisten oikeuksien piiriin, kunta ei voi välttää vastuutaan palvelun järjestämisestä. Kuljetuspalveluja koskeva lainsäädäntö on kuitenkin väljää. Käytännössä jo termin vaikeavammainen määrittely kuljetuspalveluiden kohdalla ei ole täysin yksiselitteistä. Lisäksi myös kuljetuspalveluiden sisältöä koskevissa kysymyksissä korkeimman hallinto-oikeiden ratkaisut nousevat suureen asemaan. Täten kunnan omien soveltamisohjeiden merkitys nousee. Ongelmakysymykseksi kuitenkin nousee se, miten taataan laadukas palvelu koko maassa, kun yhtenäinen ohjeistus on vajavaista. Kuljetuspalvelut tuottaa yleisimmin yksityinen palveluntuottaja. Tällöin kuljetuspalveluiden hankinta on myös kilpailutettava. Tutkimus osoitti, että laki julkisista hankinnoista asettaa tiukkoja ehtoja kilpailuttamisprosessille. Hankinnassa on noudatettava hyvin formaalista kaavaa, ja laatukriteereiden käytölle hankinnoissa on asetettu tiukat kriteerit. Kilpailuttamisen ei voida nähdä ainakaan merkittävästi parantavan kuljetuspalveluiden laatua, vaan mahdolliset edut ovat ennemminkin kustannussäästöissä. Tärkeään osaan nousee myös osaaminen järjestää palveluita sopimuksin. Huonot sopimukset ja epäselvät vastuutilanteet voivat aiheuttaa suuria ongelmia. Suurimpana uhkana kuljetuspalveluille ovat tulevaisuudessa riittämättömät resurssit väestön vanhentuessa, ellei myös muita liikkumista helpottavia palveluita, kuten joukkoliikennettä tai sosiaalihuoltolain mukaista kuljetuspalvelua, kehitetä