Miehiä kouluun? puhetapoja miesluokanopettajuudesta

Tutkimuksen kohteena olivat miesluokanopettajat ja heidän vähäinen määränsä. Julkisessa puheessa miesopettajia kaivataan kipeästi lisää tasaisin väliajoin ja ammatin naisistumisesta ollaan huolissaan. Tutkimuksen viitekehyksenä toimii sukupuolen tekemisen tutkimusperinne, jonka mukaan sukupuolta tuotetaan jatkuvasti niin puheessa, kuin opittuja käytänteitä toistamalla. Tutkimus on laadullinen tutkimus, jota voidaan kuvata feministiseksi kasvatus- ja koulutustutkimukseksi. Tutkimuksen taustalla ovat feministiset teoriat sekä kriittisen miestutkimuksen suuntaviivat. Analyysimenetelmänä tutkimuksessa käytettiin kriittistä diskurssianalyysiä. Sen tarkoituksena on tuoda esille arkipäivän itsestäänselvyyksiä ja kyseenalaistaa vallalla olevia ajatusmalleja sekä käytänteitä, joilla näitä ajatusmalleja päivittäin uudistetaan. Aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta luokanopettajaksi opiskelevaa miestä, joilla oli jo opiskellessaan työkokemusta opettajan työstä. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina. Tutkimustehtävien tarkoituksena oli tuoda esille niitä perusteita joilla miehiä halutaan lisää kouluihin ja toisaalta niitä puhetapoja joilla maskuliinisuutta ja mieheyttä rakennetaan keskusteltaessa luokanopettajuudesta. Samalla pyrittiin löytämään syitä miesopettajien vähäiseen määrään. Löydettyjä puhetapoja peilattiin aikaisempaan kirjallisuuteen ja julkiseen puheeseen. Koulumaailmaa leimaa tällä hetkellä näennäinen sukupuolineutraalisuus. Opettajista puhutaan esimerkiksi opettajina ilman mainintaa sukupuolesta, vaikka todellisuudessa koulu on juuri yksi niistä paikoista, jossa sukupuolirooleja uusinnetaan. Siksi opettajan sukupuolta käsittelevää aiempaa tutkimustietoa ei juuri ole. Tutkimuksessa havaittiin, että sukupuolesta puhuttaessa yleisellä tasolla esitetään helposti ulkoa opittuja stereotyyppisiä lausahduksia. Tällöin tehdään myös voimakkaita yleistyksiä ja erotellaan miesten ja naisten ominaisuuksia kahtiajakoisesti toisiaan poissulkevina. Samalla myös tietynlainen maskuliinisuus asetetaan muita maskuliinisuuksia oikeammaksi. Lähempi ja syvällisempi pohdinta sekä asioiden tarkastelu henkilökohtaisemmalla tasolla tuo kuitenkin esille hyvin erilaisia näkökulmia omaan sukupuoleen. Kahtiajakoisuudesta tulisikin päästä kohti moninaisuuden ja erilaisuuden arvostamista. Näin löydettäisiin erilaisia tapoja olla mies tai nainen. Tällöin sukupuolten jakaantumisessa työmarkkinoillekin saattaisi tapahtua muutosta ja luokanopettajan ammatista tulisi luonteva vaihtoehto myös miehille. Asiasanat: diskurssianalyysi, luokanopettajuus, sukupuoli, hegemoninen maskuliinisuu