Vastaus energiakriisiin, kilpailukyvyn parantaja vai ilmastonmuutoksen torjuja? - matalaenergiarakentamisen kehittyminen ja toimintatila Suomessa

Pro gradussani tarkastelen matalaenergiarakentamisen syntyä ja kehitystä Suomessa. Työni sai alkunsa halusta tietää, miksi matalaenergiarakentamista ei ole kehitetty laajamittaisempaan käyttöön jo aikaisemmin. Työssäni kartoitan miten matalaenergiarakentaminen on lähtenyt liikkeelle eri toimijoiden taholta ja miksi. Selvitän myös millaisia hankaluuksia matalaenergiarakentamisen parissa työskennelleet ovat kohdanneet sekä mikä heidät on saanut alun perin innostumaan asiasta. Tutkin lisäksi miten ja milloin asia on nostettu esille poliittisissa linjauksissa sekä miten ja missä vaiheessa matalaenergiarakentaminen on tullut osaksi ympäristö- ja ilmastopolitiikkaa. Työni taustalla vaikuttavat teknologiatutkimuksen teoriat. Tärkeimmät käsitteet työssäni ovat teknologia ja -politiikka, teknologiset järjestelmät sekä toimintatila. Aineistoni koostuu asiantuntijoiden ja yritysten teemahaastatteluista sekä poliittisista linjauksista ja ohjelmista. Tutkimukseni on luonteeltaan laadullinen tapaustutkimus, jossa käsittelen matalaenergiarakentamisen vaiheita Suomessa. Koska tarkoituksenani on selvittää, miten matalaenergiarakentaminen oikein on Suomessa syntynyt olen käyttänyt hyväkseni narratiivista analyysia. Haastatteluaineistoni olen jäsentänyt teemoittelun avulla. Käytin analyysissäni myös apuna toimijaverkkoteoriaa erotellessani eri toimijoiden toiminnan mahdollisuuksia sekä matalaenergiarakentamisen muotoutumista näiden kautta. Aineistoni perusteella matalaenergiarakentamisen muotoutumisesta voidaan erottaa eri vaiheita ja toiminnan tasoja. Ensimmäinen kipinä energiatehokkaampien rakennusten kehittämiselle saatiin 70-luvun öljykriiseistä. Niitä seurannut energiansäästöinnostus toimi ensimmäisenä kannustimena rakennusten lämmöneristyksen parantamiseen. Valittu tapa parantaa sitä johti kuitenkin homeongelmiin. Kehitystyötä jatkettiin kuitenkin, mutta enemmän marginaalissa. Ensimmäiset tiivistämiskokeilujen jälkeiset energiaa säästävät rakennukset olivat monimutkaisia. Myöhemmin ratkaisut paranivat ja 90-luvulla teknologiapolitiikassa ryhdyttiin myös panostamaan rakennusalan tutkimus- ja kehitystoiminnan kehittämiseen. Energiatehokkaat ratkaisut ryhtyivät nostamaan taas päätään. Kioton sopimuksen vaikutuksesta myös rakentamisessa energia-asiat nousivat taas tärkeämmiksi ja asiaa ryhdyttiin nostamaan esille niin poliittisissa linjauksissa kuin myös rakennusalan omissa Visio 2010 -linjauksissa. Suurempaan julkisuuteen se nousi ilmastonmuutoskeskustelun vanavedessä sekä Euroopan Unionin energiatehokkuusdirektiivin velvoitteiden vuoksi. Haastattelemieni yritysten näkökulmasta matalaenergiarakentamisen kehittämiseen lähtemisessä suurimpana kannustimena ovat olleet kilpailukykyä parantavat tekijät. He ovat uskoneet saavansa kilpailuetua muihin nähden pystymällä tarjoamaan energiatehokkaampia ratkaisuja jatkossa, sillä energian hinnan oletetaan nousevan. Haasteena he ovat kokeneet olleen mm. markkinoiden rakentamisen aikaisia kustannuksia minimoimaan pyrkivän rakenteen, tiedon ja koulutuksen puutteen sekä energian alhaisen hinnan. Myös toimijaverkon pienuus on haitannut edistymistä. Verkostojen rakentumisen sekä ilmastonmuutospuheen vahvistumisen myötä usko omaan ratkaisuun on vahvistunut. Koko alan tasolla he katsovat nimenomaan rakennusmääräysten kiristämisen olleen tärkeä tekijä. Asiasanat:Matalaenergiarakentaminen, teknologia, teknologiapolitiikka, teknologiset järjestelmät, toimintatila