Läheisen suhdeuraprosessi päihdeongelmaisen perheenjäsenen rinnalla

Tutkimuksessani tarkastelen, millaisia selviytymiskeinoja, ajatuksia ja tunteita päihdeongelmaisen perheenjäsenen läheiset tuottavat elämästään. Lisäksi pohdin, millaisia muutoksia läheisen selviytymiskeinoissa, ajatuksissa ja tunteissa tapahtuu ajan kuluessa. Tutkimus kiinnittyy käytännön työkenttään ja ensisijainen painotus on aiheen yhteiskunnallisessa merkityksessä sekä ajankohtaisuudessa. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on Vilma Hännisen tarinallisen kiertokulun teoria. Tutkimukseni teoreettisessa osuudessa teen katsauksen alkoholinkäytön vaikutuksiin yhteiskunnallisella tasolla. Pääpaino on kuitenkin läheisen roolin tarkastelussa. Tätä roolia tarkastelen prosessinomaisten mallien eli suhdeura- ja kriisiteoria-ajattelun sekä CRAFT-valmennusohjelman kautta. Aineisto koostuu seitsemän läheisen teemahaastattelusta. Kaikki haastateltavat ovat naisia. Kolme haastateltavista on päihdeongelmaisen äitejä, neljä on puolisoita. Päihdeongelmaiset ovat pääsääntöisesti käyttäneet alkoholia, mutta muutama on käyttänyt alkoholin lisäksi myös lääkkeitä päihdyttävästi. Läheisten elämästään tuottamien kertomusten analysoinnissa käytän narratiivista analysointia. Aineiston tarkastelussa hyödynnän narratiivien kokonaishahmon luentaa. Kokonaishahmon luennan kautta muodostan aineistosta ensin yhden tyyppitarinan. Tiivistän siihen kaikille haastateltaville yhteisiä, juonellisia käännekohtia heidän suhdeuraprosessistaan päihdeongelmaisen perheenjäsenensä rinnalla. Aineiston käsittely kulminoituu ajalliselle jatkumolle ja siinä tapahtuville merkittäville käännekohdille. Nämä suhdeuraprosessin käännekohdat olen nimennyt reagoinniksi, havahtumiseksi, työstämisvaiheeksi ja luovuttamiseksi. Tutkimukseni mukaan läheisten suhdeuraprosessissa selviytymiskeinot, tunteet ja ajatukset kohdistuvat aluksi päihdeongelmaiseen perheenjäseneen. Suhdeuraprosessin edetessä ja sen käännekohtien kautta läheinen alkaa vähitellen huomioida enemmän omaa kuin päihdeongelmaisen perheenjäsenensä selviytymistä. Lamaannuttavat tunteet muuttuvat voimaannuttaviksi ja kannattelevat keinot muuttuvat läheisen selviytymistä ylösnostaviksi. Tutkimustulosteni perusteella näen sosiaalityön roolin merkittävänä tunnistamaan läheisen suhdeuraprosessin käännekohtia. Oikealla tunnistamisella läheisten suhdeuraprosessia voidaan merkittävällä tavalla tukea. Asiasanat: päihdeongelmaisen läheinen, suhdeuraprosessi, narratiivisuu