Sosioekonomiset erot vanhoista vanhimpien terveydessä

Suomessa terveyspolitiikan yhtenä tavoitteena on väestön terveydellinen tasa-arvo. Sosioekonomiseen asemaan yhteydessä olevat terveyserot on hyvin tunnistettu keski-ikäisessä väestössä, sillä sairastavuus- ja kuolleisuuserojen tiedetään ilmenevän sosiaalisen gradientin mukaisesti. Väestön vanhenemisen seurauksena Suomessa on yhä enemmän yli 90-vuotiaaksi eläviä (vanhoista vanhimmat) mutta tietoa sosioekonomisen aseman yhteydestä kasvavan väestöryhmän terveyteen ei kuitenkaan ole. Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitettiin sosioekonomisen aseman yhteyttä vanhoista vanhimpien terveyteen, sairastavuuteen ja kuolleisuuteen. Tutkielmassa käytetyt aineistot ovat osa Tervaskannot 90+ -tutkimusaineistoa, jota on kerätty Tampereen yliopiston terveystieteen laitoksella vuodesta 1995 lähtien. Aineistoa tamperelaisista 90 vuotta täyttäneistä henkilöistä on kerätty postikyselyin, haastatteluin sekä toimintakykymittauksin. Tässä tutkimuksessa käytettiin postikyselyillä kerättyä aineistoa vuosilta 2001 (n = 892) ja 2010 (n = 1283). Sosioekonomisen aseman osoittimena olivat koulutusaste ja ammattiasema. Terveyttä mitattiin toimintakyvyn ja itse arvioidun terveyden perusteella ja sairastavuutta arvioitiin diagnosoitujen sairauksien lukumäärällä sekä tyypillä. Kuolleisuutta tutkittiin 9 vuoden (2001-2010) seurantatietojen avulla. Sosioekonomisen aseman yhteyttä vanhoista vanhimpien terveyteen analysoitiin ristiintaulukoinnilla, x²-testillä, logistisella regressiolla sekä Coxin suhteellisen vaaran regressiomallilla. Sosioekonomiseen asemaan yhteydessä olevia terveyseroja havaittiin toimintakyvyssä, itse arvioidussa terveydessä sekä sairauksista sydän- ja verisuonitaudeissa, diabeteksessa sekä dementiassa. Sen sijaan sosioekonomisella asemalla ei ollut selvää yhteyttä kuolleisuuteen. Tämän tutkimuksen perusteella sosioekonominen asema on yhteydessä terveyden epätasaiseen jakautumiseen myös vanhoista vanhimmilla. Suuria terveyseroja pidetään epäeettisinä tasa-arvoon pyrkivissä yhteiskunnissa, joissa ihmisten suhteellisen aseman ajatellaan olevan terveyserojen taustalla. Vanhojen ihmisten terveyseroihin vaikuttavat koko elinajan altisteet, minkä vuoksi terveyserojen kaventaminen tulisi kohdistaa kaikkiinelämänvaiheisiin. Asiasanat: Sosioekonominen asema, vanhoista vanhimmat, terveyserot, itse arvioitu terveys, toimintakyky, sairastavuus ja kuolleisuus