VETEEN PIIRRETTY VIIVA. Analyysi sosiaalisten käytäntöjen ja niiden sisältämän tiedon merkityksestä luonnon tutkimisessa -tapauksena saimaannorpan suojelu

Pro gradu -tutkielmani on tapaustutkimus saimaannorpan suojelusta. Tutkimusta varten haastattelin syksyllä 2009 ja talvella 2010 saimaannorpan suojelussa mukana olleita henkilöitä. Analysoin keräämääni haastatteluaineistoa diskurssianalyysin avulla. Tutkimukseni taustalla on sosiaalisen konstruktivismin ja realismin välinen teoreettinen kiista. Tätä kiistaa lähestyn Phil Macnaghtenin ja John Urryn ympäristösosiologian teorian avulla, jossa keskeistä on sosiaalisten käytäntöjen ja erityisesti niiden sisältämän tiedon tutkiminen ja hyödyntäminen luonnon tutkimisessa. Haastatteluaineiston analyysissä keskityn kahden toisistaan poikkeavan hegemonisen diskurssin analysointiin, joiden katson edustavan erilaisia näkökulmia suojeluun. Diskurssit poikkeavat toisistaan sen suhteen, miten saimaannorpan suojelun onnistumista arvioidaan ja kuka hyväksytään asiantuntijaksi suojeluprosessissa. Näiden kahden diskurssin analysoinnissa nousevat esiin niiden väliset valtasuhteet, suojelukiistan eri osapuolten asemoiminen ja suojelua koskevan tiedon kiistanalaisuus. Nämä diskurssit liitetään sosiaalisiin käytäntöihin, kuten kalastukseen ja saimaannorppakannan laskemiskäytäntöihin, joiden kautta eri osapuolet konkreettisesti saavat tietoa luonnosta. Diskurssien analysointi osoittaa myös, minkälaisia eri strategioita kiistan osapuolet omaksuvat vahvistaakseen omaa asemaansa päätöksenteossa. Analyysi tarkentuu käsittelemään erityisesti eri näkemisen tapoja suhteessa saimaannorppaan, ja osoitan, kuinka luontokuvaus käytäntönä sisältää erityisen esteettisen katseen, joka korostaa eläinten yksilöarvoa ja joka poikkeaa erityisesti tieteellisestä tavasta nähdä eläin. Analysoin luontokuvauksen käytäntöä valokuva-analyysin avulla, jossa osoitan, miten saimaannorpasta tuotetaan poliittinen eläin esteettisen katseen tuottaman vastapuheen avulla. Analyysissä keskeistä on teorian mukaisesti käsittää diskurssit muunakin kuin puheena ja osoittaa niiden ruumiillistunut luonne. Tämä juontaa juurensa teoreettisesta tehtävästä hylätä sosiaalisen konstruktivismin ja realismin välinen jaottelu ja hyödyntää ajatusta sosiaalisten käytäntöjen kautta tuotetusta tiedosta ja niiden tuottamista monista luonnoista. Tutkimuksen tärkein tulos liittyy käytännöllisestä näkökulmasta siihen, kuinka kiistanalainen tieto saimaannorppapopulaation koosta johtaa valtataisteluihin ja eri osapuolten hyvin erilaisiin käsityksiin saimaannorpan suojelun tarpeesta. Teoreettiselta kannalta tutkimuksen tärkein tulos on, että diskurssien tutkiminen osana sosiaalisia käytäntöjä antaa mahdollisuuden analysoida tapausta puhetta syvemmältä. Se antaa myös mahdollisuuden tutkia niitä konkreettisia tapoja, miten ilmiöt politisoidaan erilaisten käytäntöjen, kuten valokuvauksen, avulla ja minkälaisia tapoja arvottaa eläimiä näihin käytäntöihin sisältyy. Asiasanat:saimaannorppa, luonnonsuojelu, sosiaaliset käytännöt, luonnon poliittisuu