Yksityisyyden suoja luottotietojen luovuttamisessa

Tutkielmani tavoitteena on tarkastella yksityisyyden suojaa luottotietojen luovuttamisessa. Tärkeimpänä näkökulmana tutkimuksessani on yksityisyyden suoja luottotietojen luovuttamista sääntelevässä lainsäädännössä. Tutkimukseni käsittelee kattavasti sekä yksityisyyden suojaa perusoikeutena että henkilöluottotietojen luovuttamisen sääntelyä. Tutkielmani on tieteelliseltä viitekehykseltään julkisoikeudellinen ja käyttämäni metodi on oikeusdogmaattinen eli lainopillinen, joka on oikeustieteen erityisaloista vanhin ja käytännön kannalta merkittävin. Suomi on sitoutunut useisiin kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin, joissa säännellään yksityisyyden suojan ja henkilötietojen käsittelyä koskevia kysymyksiä. Suomen perustuslain 10 §:n 1 momentissa säädetään, että jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla. Sääntelyllä, joka koskee luottotietojen käsittelyä ja luottotietotoimintaa, on välittömät liittymäkohdat perustuslaissa säädettyyn yksityiselämän ja henkilötietojen suojaan sekä oikeuteen työhön ja elinkeinon harjoittamiseen. Yksityisyyden suoja perustuu periaatteeseen, että on olemassa toisaalta julkisen toiminnan piiri ja toisaalta oikeusvaltiossa suojattu yksityiselämä. Yksityiselämästä määräämisen pitää olla ihmisen itsensä päätettävissä niin kauan kuin ei puututa toisten ihmisten yksityiselämään tai julkiseen etuun. Yksityisyyden suojasta on esitetty kansainvälisessä keskustelussa hyvin monenlaisia käsityksiä ja käsitteen epämääräisyys on tunnustettu. Vaikka yksityisyyttä ei lainsäädännössä määritelläkään tyhjentävästi, sen mainitseminen ihmisoikeussopimuksissa ja perustuslaissa turvaa sen aseman kaikille kuuluvana oikeutena. Luottotiedot ovat henkilötietojen yksi osa, ja ne kuuluvat yksityisyyden suojan piiriin. 1.11.2007 Suomessa tuli voimaan luottotietoja ja luottotietotoimintaa sääntelevä luottotietolaki (527/2007), joka erityislakina syrjäytti alaa aiemmin säännelleen yleislain henkilötietolain (523/1999). Luottotieto­laki on täten lähtökohtana lain soveltamisalan mukaisissa kysymyksissä, mutta henkilötie­tolailla saattaa kuitenkin olla vielä merkityksensä niissä kysymyksissä, joihin ei löydy vastausta luottotietolaista. Luottotietolakia sovelletaan luottotietojen keräämiseen, tuottamiseen, tallettamiseen, luovuttamiseen, käyttöön ja muuhun käsittelyyn. Luottotietoja saa luovuttaa ja käyttää vain tietyissä tapauksissa. Luottotietolain 19 §:n mukaan henkilöluottotietoja saa kysyä seuraavilla perusteilla, joita ovat luoton myöntäminen, luotonvalvonta, perinnän suunnittelu, vastuuhenkilöasema, huoneenvuokrasopimus, työnhakijan tai työntekijän arviointi, viranomaisen lakiin perustuva tiedonsaantioikeus tai viranomaistuen myöntäminen, takaus tai pantin anto, sopimusehtojen määrittely jos sopimuksesta ei voi kieltäytyä ja todistus velvoitteiden hoitokyvystä ja rahanpesun ehkäiseminen. Lisäksi luottotietoja saa kysyä henkilön nimenomaisella suostumuksella. Luotto- ja rahoitusmarkkinat ovat merkittävä ja keskeinen osa nykyistä markkinataloutta. Näiden avulla on mahdollista siirtää säästövaroja investoinneiksi ja kulutusmahdollisuuksiksi. Luottomarkkinoiden toimivuus on tärkeä asia kaikessa taloudellisessa toiminnassa. Luotot ovat siis välttämätön osa nykyistä markkinataloutta, luottoyhteiskuntaa. Asiasanat: luottotietolaki, luottotiedot, yksityisyyden suoja