Psykologiseen sopimukseen sisältyvät vastavuoroiset odotukset ja velvollisuudet työnantajien edustajien näkökulman kautta tulkittuna

Sovellan tässä tutkimuksessa psykologisen sopimuksen käsitettä, jonka avulla on mahdollista analysoida työsuhteesen liittyviä piileviä odotuksia ja velvollisuuksia. Arvioin myös käsitteen menetelmällistä käytettävyyttä. Kartoitan samalla niitä ajankohtaisia työelämää koskevia teemoja, jotka nousevat esille tässä haastatteluaineistossa. Keskeisimpiä näistä ovat siirtyminen joustavuutta korostavaan tuotantomalliin ja tiimityöhön. Työntekijöiltä vaaditaan uudenlaista asennoitumista työntekoa kohtaan, kuten kykyä huolehtia omasta työllistettävyydestä. Tutkimusaineistona ovat viisi Työelämän tutkimuskeskuksen tutkijoiden tekemää haastattelua. Niiden pohjana on käytetty niin sanottuja hyvän työnantajan kriteereitä, jotka tuovat esille työntekijän työnantajaan kohdistamat odotukset. Lähestyn haastatteluja sosiaalisen konstruktionismin näkökulmasta, jossa huomio kiinnittyy aineistosta esiin nouseviin ja haastattelujen aikana yhteistoiminnallisesti rakennettuihin merkityksiin. Psykologinen sopimus pitää sisällään sekä transaktionaalisia että relationaalisia elementtejä. Transaktionaaliselle sopimukselle tyypillistä on sen rajallinen kesto, vähäinen sitoutuneisuuden aste ja työsuhteesta esimerkiksi palkan muodossa saatava hyöty. Relationaalista sopimusta voi luonnehtia paternalististyyppiseksi. Keskeistä sille ovat pysyvyys, ennustettavuus, luottamus ja lojaalisuus eri osapuolten välillä. Aineistossa on merkkejä sekä paternalistyyppisestä että uudesta tasapainotetusta sopimusmallista. Tasapainotettu sopimus perustuu vastavuoroisuudelle ja on luonteeltaan dynaaminen. Sen rajoja pyritään ajoittain laajentamaan ja niistä neuvotellaan tilanteittain joko yksilöllisesti tai kollektiivisesti. Jälkimmäisessä tapauksessa voidaan puhua myös normatiivisesta sopimuksesta. Sopimuksen sisällön muodostavat molempien osapuolten toisiinsa kohdistamat odotukset. Työntekijän odotuksissa työnantajaa kohtaan korostuvat oikeudenmukainen kohtelu, luottamus ja työnantajan kyky huolehtia sille kuuluvista velvoitteista. Työnantaja odottaa työntekijöiltä kykyä sopeutua muutoksiin, halua kehittyä ja oikeanlaista asennetta työntekoa kohtaan. Psykologinen sopimus pitää sisällään uuden työntekijyyden ideaalimallin, jolle keskeistä ovat edellä mainittujen piirteiden lisäksi joustavuus ja itseohjautuvuus. Asiasanat:psykologinen sopimus, työnantajat, hyvän työnantajan kriteerit, vastavuoroisuus, uusi työntekijyys, sosiaalinen konstruktionismi, teemahaastattel