Käännössuomen kehitys August Strindbergin novellin De lycksaliges ö suomennoksissa vuosilta 1912 ja 1990

Tutkimuksessa vertaillaan kahta August Strindbergin novellisuomennosta, jotka ovat ilmestyneet vuosina 1912 ja 1990 ja joiden lähdeteksti on sama. Tutkimuksessa pyritään siten selvittämään, miten eri aikoina samasta lähdetekstistä tehdyt suomennokset eroavat toisistaan ja mikä niissä on samanlaista. Vertailuaineistona käytetään Osmo Ikolan, Ulla Palomäen ja Anna-Kaisa Koiton (1989) tutkimuksen Suomen murteiden lauseoppia ja tekstikielioppia yleiskielistä aineistoa niiltä osin, joilta se on mahdollista. Tutkimuksen painopiste on syntaksissa: keskeisiä tarkastelun kohteita ovat aineiston virkkeet ja lauseet, lauseiden keskinäiset suhteet ja virkkeiden kompleksisuus. Tutkimuksessa tarkastellaan myös erilaisia lausemaisia rakenteita, joita ovat referatiivirakenne, temporaalirakenne, finaalirakenne, E-infinitiivin instruktiivi sekä MA-infinitiivin adessiivi ja abessiivi. Tutkimus on pitkälti kvantitatiivinen, mutta myös laadullisiin eroihin keskitytään. Omana kokonaisuutenaan tarkastellaan aineiston suomennosten dialogiosuuksia. Niissä painopiste on johtolauseiden syntaksissa sekä referaattien tyylipiirteissä. Tutkimuksessa todettiin, että vuoden 1912 suomennoksessa on enemmän ja kompleksisempia virkkeitä kuin vuoden 1990 suomennoksessa. Molempien suomennosten taustalla olevan yhteisen lähdetekstin nähdään kuitenkin ohjaavan suomentajien valintoja monessa asiassa. Esimerkiksi lauseiden kokonaismäärä eri aikoina tehdyissä suomennoksissa on hyvin samankaltainen. Sen sijaan vanha suomennos on huomattavasti sivulausevaltaisempi kuin uusi suomennos. Lausemaisten rakenteiden määrien todettiin olevan melko samankaltaisia eri aikoina tehdyissä suomennoksissa. Erot ovat enemmänkin laadullisia. Avainsanat: käännössuomi, uudelleenkääntäminen, syntaksi, lausemaiset rakentee