Ylioppilasaineiden adjektiivisto korulauseisuuden näkökulmasta - Sanastotutkimus ylioppilasaineista vuosilta 1948-1988

Tutkielma käsittelee äidinkielen ylioppilasaineiden adjektiivistoa korulauseisuuden näkökulmasta. Tutkimuksessa on mukana ylioppilasaineita 50 vuoden ajalta, ja tutkielma kartoittaa niiden adjektiivistoa sekä adjektiivien käytössä ajan kuluessa tapahtunutta muutosta. Tutkimushypoteesina on, että ylioppilasaineiden kieli on muuttunut 50 vuoden aikana. 1950-luvun abiturienttien aineissaan käyttämä kieli vaikuttaa kohosteiselta, korulauseiselta ja maalailevan kuvailevalta verrattuna myöhemmin kirjoitettuihin ylioppilasaineisiin. Tutkielma pyrkii selvittämään, mitkä piirteet adjektiivistossa synnyttävät korulauseisuutta suhteessa vähemmän kohosteisen tekstityylin adjektiivistoon ja onko adjektiivien käytössä nähtävillä kvantitatiivista ja kvalitatiivista muutosta eri aikakausien ylioppilasaineissa. Lisäksi tutkielma pohtii korulauseisuuden tekijöitä ylipäätään sekä esittelee ylioppilasaineissa yleisimmin käytettyjen adjektiivien semanttisia ja syntaktisia ominaisuuksia. Tutkimusaineistona ovat äidinkielen ylioppilasainekokoelmat ja niiden pohjalta luotu ylioppilasainekorpus. Varsinainen tutkimusaineisto on korpuksesta poimittu adjektiiviotos, joka on jaettu kolmeen aikakauteen tutkitun 50 vuoden ajanjakson alkupuolelta, keskivaiheita ja lopusta. Tutkimusanalyysi on tehty yhteensä 900 adjektiiviesiintymän joukolle 1950-, 1970- ja 1990-luvuilta, 300 esiintymälle kultakin vuosikymmeneltä. Tutkimusmenetelmänä tutkielmassa käytetään semantiikan osalta tutkimusaineiston analysointia luokkiin adjektiivin ilmaiseman ominaisuuden tyypin mukaan. Ominaisuuden tyyppiluokat ovat dimensio, inhimillinen ominaisuus, fyysinen ominaisuus, arvo, väri, vauhti ja ikä. Lisäksi aineiston adjektiiviesiintymät analysoidaan relatiivista ja absoluuttista ominaisuutta ilmaiseviin adjektiiveihin. Syntaktisesti adjektiiviesiintymät analysoidaan rakenteen mukaan johtamattomiin perusadjektiiveihin, denominaalisiin johdoksiin, partisiippeihin sekä muihin verbijohdoksiin, taipumattomiin adjektiiveihin ja pronominikantaisiin pronominaaleihin. Lisäksi tarkastellaan adjektiivien lauseenjäsenasemaa eli sitä, esiintyykö adjektiivi lauseessa predikatiivina, attribuuttina, itsenäisesti vai jonakin muuna lauseenjäsenenä. Korulauseisuudella on ominaista runsas attributiivinen esiintyminen. Eri vuosikymmenien tutkimusaineistoja verrataan toisiinsa myös adjektiivien määrän suhteen ottaen huomioon niin adjektiiviesiintymien kokonaismäärä kuin eri adjektiivilekseemien määräkin. Analyysi on luonteeltaan sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista. Asiasanat:ylioppilasaineet, adjektiivit, tyyli, korulausemaisuu