Tukea perheeltä perheelle. Tukiperhetoiminnan tarkastelua lastensuojelun vapaaehtoistyönä tukiperheiden näkökulmasta tukiperhekyselyn pohjalta.

Tutkielman aiheena on tukiperhetoiminta lastensuojelun vapaaehtoistyönä. Tarkastelen aihetta Pelastakaa Lapset ry:n tukiperheiden näkökulmasta tukiperhekyselyn kautta. Tuon esille tukiperhetoiminnan lähihistoriaa ja nykykäytäntöjä sekä pohdin sen tulevaisuutta. Tukiperhetoiminta on perinteisestä lomakotitoiminnasta syntynyttä suunnitelmallista lastensuojelutyötä, jota organisoivat järjestön ammatilliset sosiaalityöntekijät ja käytännön toteutuksesta vastaavat vapaaehtoiset tukiperheet. Tutkielman aihe on ajankohtainen, sillä vuosi 2011 EU:n vapaaehtoistoiminnan vuosi. Lastensuojelun kentällä tapahtuu jatkuvasti uudistuksia niin lainsäädännössä kuin työkäytännöissäkin. Lisäksi järjestöjen toimintaedellytyksiin vaikuttavat suurelta osin rahoittajatahon Raha-automaattiyhdistyksen linjaukset. Tukiperhetoimintaa järjestetään kuntien omana toimintana sekä järjestöjen tuottamana palveluna. Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella järjestössä toteutettavaa tukiperhetoimintaa yhtenä lastensuojelun vapaaehtoistoiminnan muotona. Vapaaehtoistoimijoiden taustalla vaikuttavat usein altruistiset motiivit ja halua auttaa toisia saaden samalla itse iloa. Pelastakaa Lapset ry:ssä tehtävä tukiperhetyö on osa lastensuojelun kenttää, joka sijoittuu virallisen viranomaisverkoston ja vapaaehtoisten toimijoiden välimaastoon. Tukiperhetoimintaa ohjaa lastensuojelulainsäädäntö, jossa se on määritelty lastensuojelun avohuollon tukitoimeksi. Tukiperhetoiminta voidaan nähdä myös ehkäisevänä lastensuojeluna tai perhehoitona. Tutkielman aineistona on kyselytutkimus, jossa kartoitetaan tukiperheenä toimivien ihmisten motiiveja ja heidän kokemiaan haasteita tukiperhetyössä. Kyselyyn vastasi 174 tukiperhettä. Tutkin millaista Pelastakaa Lapset ry:n tukiperhetoiminta on ja mitkä ovat tukiperheiden tehtäviä. Tutkielmassa selvitän tukiperheiden käsityksiä heidän roolistaan auttajina ja vapaaehtoisina haastavassa lastensuojelullisessa tehtävässä. Kartoitan lisäksi tukiperheiden kokemaa tuen tarvetta tehtävässään. Analysoin aineistoa ristiintaulukoinnein ja avoimia vastauksia tulkiten laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimusta taustoittavat aiemmat tutkimukset sekä lastensuojelun ja vapaaehtoistyön kirjallisuuskatsaukset. Tutkimustulokset osoittivat, että puolet tukiperheistä oli toiminnassa melko uusia, enintään kaksi vuotta toimineita, ja puolet jo kokeneempia tukiperheitä. Toisille perheille tukiperheenä toimimisesta on muodostunut elämäntapa ja he haluavat olla mukana vuodesta toiseen. Toiminnan jatkuvuuden ja pysyvyyden kannalta hieno tulos oli, että kuusi prosenttia perheistä on toiminut tukiperheenä yli yhdeksän vuotta. Suurimmalla osalla tukiperheistä (62 %) oli käynyt lapsia vain yhdestä perheestä. Vanhempiin ja perheen elämäntilanteeseen liittyvät syyt korostuivat tukiperheiden vastauksissa tuentarpeen taustatekijöinä. Useimmin tukiperheet mainitsivat tukiperhetarpeen syyksi yksinhuoltajuuden (66 %), vanhemman oman ajan tarpeen (42 %), vanhemman väsymyksen (39 %), heikon sosiaalisen tukiverkoston (35 %) ja miehen mallin tarpeen(32 %). Eniten vastauksia keränneet tukiperhetarpeet osoittavat syiden olevan enemmän perheen haastavassa tilanteessa ja vanhemmista johtuvissa syissä kuin lapsista nousevissa tarpeissa. Tukiperheiden toimintaan haasteita toivat useimmin lapseen liittyvät tekijät. Suurimmiksi haasteiksi tukiperhetoiminnassa tukiperheet kokivat lapsen ylivilkkauden, levottomuuden tai keskittymis-kyvyttömyyden (37 %) sekä rajojen noudattamisen (28 %). Katsottaessa tukiperheiden kokemia tukiperhetarpeita suhteessa tukiperhetoiminnan haasteisiin voidaan todeta, että eniten vastauksia keränneissä luokissa, yksinhuoltajuus ja avioero sekä vanhempien väsymys ja vanhempien tarve omalle ajalle, suurimpina haasteina tukiperheet kokivat lapsen ylivilkkauden, levottomuuden tai keskittymiskyvyttömyyden sekä lapsen arkuuden, pelokkuuden tai turvattomuuden ja lapsen vaikeudet sosiaalisissa suhteissa. Tukiperheiden tärkeimpinä motiiveina nousivat esiin halua auttaa ja saada myös itselle iloa. Erilaisten orientaatioperustojen mukaan luokiteltuna tukiperheiden motiiveista löytyi viisi erilaista motiivitaustaa: auttaminen, itselle tuleva ilo tai hyöty, lapset itsessään, yhteiskuntavastuu ja elämäntapa. Tuen riittävyyttä arvioidessaan tukiperheet kokivat, että se tuki, josta heillä on kokemusta, on ollut riittävää tai ainakin melkein riittävää. Vastaajista 68 prosenttia koki tukiperhevalmennuksen ja järjestön sosiaalityöntekijän tuen riittäviksi. Yli 80 prosenttia vastaajista koki Pelastakaa Lapset ry:n sosiaalityöntekijän tuen tukevan erittäin hyvin tai melko hyvin tukiperheenä toimimista. Tukiperhetoiminnalla on yhteiskunnan kannalta merkittävä rooli ennaltaehkäisevänä toimintana, jolla voidaan parhaimmillaan estää tukea tarvitsevien perheiden tilanteiden kriisiytyminen ja mahdollinen lasten huostaanotto. Avainsanat: tukiperhe, lastensuojelu, vapaaehtoistoiminta, altruismi, järjestö