Lapsiperhepalvelujen yhteistyökäytäntöjen rakenneyhtälömallinnus järjestysasteikollisen muuttujan tilanteessa

Alle 9-vuotiaiden lasten ja heidän perheidensä hyvinvointiin liittyvät haasteet sekä sosiaali- ja terveydenhuollon uudelleenjärjestämiseen liittyvät paineet ovat herättäneet kiinnostuksen lapsiperhepalvelujen kehittämiseen. Palvelujen kehittämisen tavoitteena on palvelujärjestelmän organisoiminen asiakkaan kannalta yhtenäiseksi ja toimivaksi kokonaisuudeksi. Tämän tutkielman tavoitteena on tuottaa uutta tietoa lasten ja perheiden palvelujen yhteensovittamisesta, jota voidaan hyödyntää palvelujen kehittämisessä sekä tutkimuksen että käytännön kehittämistyön ja johtamisen tasoilla. Menetelmänä tässä tutkielmassa käytetään rakenneyhtälömallinnusta, jonka avulla voidaan analysoida lapsiperhepalveluihin liittyviä käsitteellisiä kokonaisuuksia ja niiden välisiä rakenteita. Rakenneyhtälömallinnuksen näkökulmasta haasteellista on aineiston sisältämien jatkuvien ja järjestysasteikollisten muuttujien analysoiminen yhtäaikaisesti, mihin liittyvää metodologista taustaa tutkielmassa esitellään. Tätä hyödynnetään testattaessa teoreettisten lähtökohtien pohjalta muodostettua mallia lapsiperhepalveluista vastaavilta toimialajohtajilta kerätyllä kyselyaineistolla. Aineiston perusteella teorian pohjalta muodostetut rakenteet osoitetaan käytännössä toimiviksi ja niistä saatavaa tietoa voidaan jatkossa hyödyntää lapsiperhepalvelujen kehittämisessä. Rakenneyhtälömallin avulla saadaan selville muun muassa lapsiperhepalvelujen integraation edellytyksiä, joista mainittakoon erilaiset toimijoiden väliset yhteistyörakenteet ja jaetut toimintakäytännöt. Tulosten pohjalta mielenkiintoista on myös vanhempien osallisuuden vaikutus yhteistyön toimivuuteen. Palvelujen yhtenäisyyden eli integraation yhteys yhteistyön toimivuuteen ja tätä kautta palvelujen riittävyyteen voidaan määritellä tutkimuksen kiinnostavimmaksi kokonaisuudeksi. Tutkielma muodostuu käytetyn menetelmän teoreettiseen taustaan keskittyvästä johdanto-osasta ja mallin rakentamista, arviointia ja tuloksia painottavasta artikkelista. Johdanto-osassa esitellään tutkielman sijoittumista tieteelliselle kentälle sekä käydään läpi rakenneyhtälömallinnukseen liittyvää teoreettista taustaa soveltaen sitä järjestysasteikollisia muuttujia sisältävälle aineistolle. Vaiheittaisen mallin konstruoimisen ja arvioimisen jälkeen keskitytään lyhyesti saatuihin tuloksiin. Liitteenä olevassa artikkelissa keskitytään aineistoon, hypoteettisen mallin taustalla oleviin teoreettisiin lähtökohtiin sekä mallin antamien tulosten analysointiin. Tutkielmassa esitettyä teoriaa järjestysasteikollisten muuttujien käyttöön rakenneyhtälömallinnuksessa voidaan hyödyntää vastaavien aineistojen yhteydessä laajemminkin. Lapsiperhepalvelujen yhteistyörakenteita ja -käytäntöjä tarkastellaan tässä tutkielmassa kuntien lapsiperhepalveluista vastaavien toimialajohtajien näkökulmasta, mikä otetaan huomioon mallin tulosten yhteydessä. Asiasanat:SEM -analyysi, järjestysasteikollinen muuttuja, konfirmatorinen faktorianalyysi, lapsiperheet, lasten ja perheiden palvelu