Miehisyys puntarissa. Haastattelututkimus miesten painonhallinnasta

Viime vuosina on keskusteltu suomalaisväestön kasvavasta ylipaino-ongelmasta ja sen hoidon sekä ennaltaehkäisyn tarpeesta painonhallinnalla. Työssäni tulkitsin painonhallinnan käsitteen niin että se kattaa kaiken tietoisen painon säätelyn, myös laihduttamisen. Sosiaalitieteissä on pohdittu, oikeuttaako sairauden ehkäisyn hyvä tarkoitus ihmisten intiimiin arkeen ja olemiseen puuttumisen sekä epäilty saavatko painoaan hallitsevat maallikot keskustelussa ääntään kuuluville. Siksi halusin selvittää, mitä painoaan hallitsevat miehet itse aiheesta ajattelivat: mikä oli sen merkitys heille itselleen ja tavalleen tulkita ruumiillisuuttaan? Laihdutus on normalisoitunut naisten käytäntönä ja naisellisena aiheena niin arjessa, mediassa kuin yhteiskuntatieteissäkin. Tilastot kuitenkin osoittavat, ettei laihduttava mies ole harvinaisuus. Toisena tutkimuskysymyksenäni pohdinkin, miten painoa hallittiin miehenä ja miehekkäästi. Löytyisikö painonhallintapuheessa sen merkitystä jäsentäviä sukupuolinormeja, jotka määrittelisivät sen maskuliiniseksi toiminnaksi? Sijoitin tutkimuskysymysten tarkastelun osaksi ruumiin sekä ruumiillisuuden sosiologiaa. Hyödynsin fenomenologisia huomiota ruumiillisesta toimijuudesta sekä konstruktivistisia näkemyksiä ruumiista merkitysten kantajana. Oletin, että painoa hallittaan ruumistietoisessa ja individualistisessa kultturissa, jossa ruumiista on tullut keskeinen osa refleksiivisiä identiteetin rakentamisen projekteja. Sukupuolta tulkitsin merkitystä tuottavina tekoina ja erilaisten maskuliinisuuksien ja ruumiillisuuden jäsennystapojen näkökulmasta. Tutkimuksen ytimen muodostivat kahdeksan miehen teemahaastattelut. Niitä luin fenomenologis-hermeneuttisen sekä kategoria-analyysin tulkintaperiaatteilla. Toiminnan päämääriä ja keinoja kokoavia merkitysteemoja tunnistin neljä: terveyden, suorituskyvyn, sosiaaliset velvollisuudet sekä identiteetin rakentamisen. Miehet näkivät painonhallinnan ensi sijassa toimintakyvyn, koetun terveyden ja itsen kehittämisen hankkeina, kun taas toisten asettamat normit ja ihanteet arvotettiin toissijaiseksi. Onnistunut painonhallinta koettiin paretuneena olona ja otteena elämästä. Toisille se oli kuitenkin pakotettu valinta ja joillakin uhkasi muuttua ylirationalisoituneeksi, pakon hallitsemaksi arjeksi. Painonhallinta saattoi eristää sekä yhdistää miehiä; kokemuksia jakamaan kaivattiin mieskavereita, mutta myös pelättiin näiden torjuntaa. Maskuliinisuus painonhallinnassa määriteltiin erontekoina toisiin. Miehelle sopivien toimintatapojen refleksiivisellä kuvauksella konstruoitiin tyypillisten ja todellisten miesten ryhmä - ”hyvät äijät”- joiden joukkoon itse sijoituttiin painonhallitsijana. Suhdetta ulkoapäin asetettuihin miesihanteisiin ja terveysnormeihin neuvoteltiin rajankäyntinä meidän ja muiden välillä. Miesten hyvän painonhallinnan vastakohdaksi määriteltiin ”naisten tapa”, jota luonnehdittiin normin mukaisen ulkonäön ylläpitämiseksi sekä mukautumiseksi sosiaaliseen kontrolliin. Erottauduttiin turhamaista ja narsistista maskuliinisuutta edustavista ”bodybildereistä” sekä toisten sanelun mukaan painoaan hallitsevista ”terveyden suorittajista”. Nämä olivat liian lähellä naisten tapaa käydäkseen oikeista miehistä, jotka hallitsivat painonsa omalla tahdolla ja taidolla. Äijille hyvää painoindeksiä tai ulkonäköä tärkeämpää oli kokemus hyvinvoinnista. Asiasanat:Painonhallinta, maskuliinisuus, terveys, ruumiillisuus