Historiaa lehteillen. Uudelleentuotettu kuusikymmentäluku Helsingin Sanomissa vuonna 2008.

Käsittelen tässä pro gradu -tutkielmassani historian uudelleentuottamista sanomalehtitekstissä. Empiirinen huomioni on kuusikymmentäluvun rakentumisessa vuoden 2008 Helsingin Sanomissa (HS). Tutkin yhtäältä sitä, missä ja miten menneisyyteen sanomalehdessä viitataan. Toisaalta käsittelen sitä, kuinka sanomalehti tuottaa historiallisia merkityksiä ja mitä lehden historiaa koskevat maininnat tarkoittavat sanomalehden ja sen rakentaman yhteisön kannalta. Yhdistelen tutkimuksessa joukkoviestinnäntutkimuksen, yhteiskuntatieteiden ja historiatieteen teoreettisia näkökulmia. Monitieteinen näkökulma on tärkeä kuvattaessa sanomalehteä historiakulttuurin osana – yhtenä toimijana, joka osallistuu historian yhteiskunnallisen määrittämisen prosessiin. Sanomalehden tavasta kirjoittaa historiaa käytän nimitystä historian uudelleentuottaminen, koska kaupallinen media ei vain esitä tai representoi historiaa. Määrällisiä ja laadullisia tutkimusmenetelmiä hyödyntäen osoitan, että historia esiintyy sanomalehden sivuilla etenkin historiallisten merkkipäivien aikaan. Vuonna 2008 tilastossa korostuvat toukokuu, elokuu ja marraskuu, jotka olivat vuonna 1968 Pariisin kevään, Prahan miehityksen ja Vanhan valtauksen kuukausia. Vuosipäivät rytmittävät sanomalehden tietoista historiasta kirjoittamista, mutta suurin osa historiaa esitetään henkilöiden, tapahtumien tai ilmiöiden taustana, lyhyinä sivumainintoina. Kutsun osaa tapahtuma-vuosilukupareina esiintyvistä maininnoista myyttiavaimiksi. Myyttiavaimet ovat referenttejä, jotka kantavat merkityksiä kuusikymmentäluvusta, mutta niiden avaaminen riippuu lukijasta ja kehystämisen tavasta. HS käsitteli vuonna 2008 suomalaista 1960-lukua erilaisin puhetavoin, mutta noiden puhetapojen takaa hahmottuu käsitys muutoksen vuosikymmenestä – sodanjälkeisen Suomen ja modernin Suomen taitekohdasta. Käsittelytapaa tukee ajatusta Suomen historiasta edistystarinana. Samaan tapaan HS:n aiheet sitovat lehteä ja sen yhteisöä osaksi läntistä kulttuuripiiriä. Historian kautta lehti rakentaa ”me”-kuvaa, jossa historiallisesti katsoen etenkin kommunismi edustaa ”toiseutta”. Tutkimuksen merkittävin teoreettinen näkökulma koskee sanomalehteä menneisyyden ja tulevaisuuden leikkauspisteessä, nykyisyydessä. Sanomalehden yksi päätehtävistä on historian ja ajan näkökulmasta kertoa lukijalle, että tänään on todella ”tänään”. Toinen tehtävä on rakentaa lukijan identiteettiä osana yhteisöä, jolla on tietynlainen menneisyys ja ajatus omasta tulevaisuudesta. Lukija hahmottaa näin itsensä ajassa ja osana lehden kuviteltua yhteisöä. Asiasanat:historian uudelleentuottaminen, historiakuvat, 1960-luku, Helsingin Sanoma