Kertomuksia karkotuksista. Tšetšenian konfliktin tulkinta tšetšeenikaunokirjallisuudessa

Lähestyn tutkielmassani Tšetšenian konfliktia sen yhteiskunnallis-kulttuurisesta kontekstista käsin analysoimalla tšetšeenikaunokirjallisuutta. Käytän hyväkseni politiikan tutkimuksessa tapahtunutta esteettistä käännettä, joka mahdollistaa kaunokirjallisen aineiston. Tutkielmani on aineistopainotteinen ja aineistossani yhdistän vanhaa ja tuoretta kirjallisuutta. Pääasiallisen analyysin kohteen muodostaa Tšetšenian kansalliskirjailijaksikin usein nimitetyn Abuzar Aidamirovin historiallisen trilogian ensimmäinen osa Dolgie notši, joka sijoittuu Kaukasian sodan päättymisen jälkeiseen aikaan, jolloin Venäjän keisarikunta päätti siirtää tšetšeenit nykyisen Turkin alueelle. Olen täydentänyt aineistoani tuoreella kaunokirjallisuudella, etupäässä novelleilla, jotka sijoittuvat pääasiassa ns. ensimmäisen ja toisen Tšetšenian sotien aikaan. Tutkielmani asettuu rauhan- ja konfliktintutkimuksen kulttuuria painottavaan traditioon, jonka mukaan konfliktin ymmärtämisessä ja konfliktinratkaisussa keskeistä on ymmärtää paikallista kulttuuria ja sen kautta konfliktille tuotettuja merkityksiä. Tämän antropologiasta vaikutteita saaneen suuntauksen mukaan ihminen on lähtökohtaisesti kulttuurinen olento. Kulttuuri toimii maailmaa ja todellisuutta rakentavana tekijänä. Se tarjoaa jaetun merkitysvaraston, jonka avulla maailmaa ja itseä sen osana tulkitaan ja jonka avulla maailmassa toimitaan. Konfliktitilanteessa osapuolten maailmankuvat risteävät, kun taas konfliktinratkaisun määrittelen viitekehysanalyysin mukaan keskusteluksi, jossa osapuolet pyrkivät ymmärtämään toisiaan ja muodostamaan uuden, kolmannen kulttuurin. Ontologisesti tutkielmani asettuu hermeneuttisen tutkimussuuntauksen ja piiriin. Hermeneutiikan perusajatuksen mukaan tapamme katsoa maailmaa nousevat traditiosta, joka käsitteenä tulee lähelle esittämääni kulttuurin määritelmää. Traditiosta nousevat, esikäsitykset, jotka mahdollistavat tiettyjen kysymysten kysymisen ja jopa tutkimuskohteen avautumisen. Traditio ja esikäsitykset myös ohjaavat aina ymmärtämistä. Uusien ilmiöiden tulkinta tarkoittaa aina traditiolta jotain lainaamista, siihen nojaamista ja sen osien hyödyntämistä uusissa tilanteissa. Näin ollen traditio myös jatkuvasti muovautuu ja täydentyy. Uudet tulkinnat avaavat kohteeseen aina uusia, tietyssä kontekstissa muovautuneista näkökulmia, mutta eivät tyhjennä sitä. Menetelmällisesti taas yhdistän A.J. Greimasin rakenteellista semantiikkaa Paul Ricoeurin narratiiviseen hermeneutiikkaan. Greimasin näkemys merkityksen generatiivisesta kulusta ja etenkin siihen liittyvä myyttinen aktanttimalli apunani etsin aineistosta konfliktille tšetšeenikirjallisuudessa tuotettuja merkityksiä. Ricoeurin kolmivaiheisen mimesiksen teorian avulla taas tuon kaunokirjallisuuden kansainvälisen politiikan maailmaan. Aineistossani hahmottuu näkemys tšetšeeneistä vapautta ja kotimaata rakastavina sekä auktoriteetteja kaihtavana kansana. Konflikti nähdään kamppailuna vapaudesta ja tavoitteesta asua kotimaassa noudattaen kansalle perinteisiä tapoja järjestää yhteiskuntaa. Tavoittelun kohde saa sisältönsä lukuisten pakkosiirtojen kautta, niiden antonyyminä. Karkotusten kautta tšetšeenit myös jäsentävät omaa elämäänsä sekä kansansa historiaa. Konfliktin merkitykset nousevat jatkuvien karkotusten ja loputtoman sodan traditiosta, jossa vastustajan, Venäjän imperiumin, Neuvostoliiton ja Venäjän federaation valloituspolitiikka koetaan imperialismina. Sen sijaan Venäjän kansaa kohtaan tunnetaan veljeyttä, jopa kohtalonyhteyttä. Asiasanat: Venäjä, Tšetšenia, rauhan- ja konfliktintutkimus, hermeneutiikka, kerronnallinen tutkimus, rauhan- ja konfliktintutkimus, hermeneutiikka, kerronnallinen tutkimu