Lähisuhdeväkivallan ja sukupuolen feministisiä tulkintoja: diskurssianalyyttinen tutkimus

Tarkastelen tutkielmassani lähisuhdeväkivallasta tuotettuja feministisiä tulkintoja. Tutkin tapoja määritellä lähisuhdeväkivaltaa sukupuolistuneena yhteiskunnallisena ongelmana ja niitä merkityksiä, joita tämä puhe tuottaa (erityisesti nais- ja mies)toimijoille. Lisäksi pohdin millaisia haasteita ja mahdollisuuksia feministisistä lähtökohdista tuotetut puhetavat voisivat mahdollisesti väkivallan vastaisen työn käytänteisiin tarjota. Tutkimukseni teoreettinen tausta muodostuu sosiaalisen konstruktionismin ja feministisen tieteen tradition kautta. Ymmärrän todellisuuden rakentuvan sosiaalisesti kielellisissä käytännöissä. Tutkimuksessani korostuu lisäksi tiedon ja tietämisen sukupuolistunut luonne sekä tiedon osittaisuus ja poliittisuus. Aineiston käsittelyssä olen soveltanut diskurssianalyyttistä metodia. Haastattelin tutkimukseeni kahdeksaa vapaaehtoista puhelinpäivystäjää organisaatiosta, jonka paikka väkivaltatyön kentällä on monella tavalla erityinen. Organisaatiossa tehdään työtä naiserityisesti, valtakunnallisesti ja pienillä resursseilla. Organisaatiossa toteutettavan väkivaltatyön periaatteita, käytänteitä ja tavoitteita voi tulkita feministisiksi. Työntekijät ovat tottuneet problematisoimaan lähisuhdeväkivaltaa erityisesti sukupuolen näkökulmasta. Aikaisemmassa tutkimuksessa on esitetty huomioita väkivaltatyön laajasta kirjosta, hajanaisuudesta ja sukupuolineutraalista luonteesta. Erilaisten organisaatioiden taustojen tutkimisella ja arvioimisella voidaan tehdä väkivaltakeskustelua avoimemmaksi ja mahdollistaa aiempaa dialogisempaa yhteistyötä väkivaltatyön kentälle. Olisi myös väkivaltaa kokeneen henkilön edun mukaista, että häntä auttava organisaatio olisi tietoinen ja avoin sitoumuksistaan ja periaatteistaan. Tulkitsin aineistostani viisi tapaa puhua lähisuhdeväkivallasta sukupuolistuneena yhteiskunnallisena ongelmana. Näissä puhetavoissa (Väkivalta: sukupuoleen sisältyvänä riskinä, keskustelun ongelmana, sukupuoliroolien ongelmana, miehen strategiana ja sukupuolen korostamisen ongelmana) väkivallan ongelman ydin, huolen kohde, ongelman vastuulliset ja ongelmaan puuttumisen tavat määritellään eri tavoilla sukupuolistuneesti. Väkivallan ja sukupuolen kytköksiä rakennetaan moninaisilla tavoilla, mutta usein niin, ettei sukupuolten vastakkainasettelua ilmene. Ongelman määrittely tapahtuu pääasiassa naisuhripuheen kautta siten, että miestekijän merkitystä häivytetään. Vastuullisiksi väkivallasta määrittyy usein fyysisen väkivallan kohdistajan sijasta jokin laaja yksilöitymätön taho tai abstrakti järjestelmä. Feminististen puhetapojen voi tulkita sisältävän riskejä, jotka voivat johtaa ainoastaan vahinkoja korjaavaan, vastuullis(t)en kadottavaan tai työn vaatimien resurssien kannalta epärealistiseen väkivaltatyön tapaan. Toisaalta puhetavat sisältävät myös potentiaalia, kuten mahdollisuuksia sukupuolen merkityksen tunnistamiseen, monenlaisten uhrien ymmärtämiseen ja asiakkaiden ainutkertaisuuden taidokkaaseen huomioimiseen. Asiasanat:Lähisuhdeväkivalta, väkivaltatyö, sukupuoli, feminismi, diskurssianalyys