Kaupunkiluonto maahanmuuttajien kotoutumisessa.

Tutkimus tarkastelee kaupunkiluonnon roolia pääkaupunkiseudulla asuvien maahanmuuttajien kotoutumisessa. Kotoutuminen on tutkimuksessa ymmärretty moniulotteiseksi prosessiksi, joka on sekä uuteen yhteiskuntaan sopeutumista, omien kulttuuristen piirteiden säilyttämistä että yhteiskuntaan osallistumista. Osana luonnon merkitystä käsitellään maahanmuuttajien kaupunkiluonnon käytön tapoja, luontoalueiden saavutettavuutta ja luonnon merkitystä koetulle hyvinvoinnille. Kotoutumista tarkastellaan neljässä eri ulottuvuudessa: rakenteellisessa, tiedollisessa, sosiaalisessa ja identifikaation ulottuvuudessa. Tutkimusta varten haastateltiin 19 maahanmuuttajaa ja 13 maahanmuuttajien kanssa tekemisissä olevaa toimijaa. Haastattelujen lisäksi aineistona käytettiin somalinaisten- ja miesten ryhmätapaamisissa käytyjä keskusteluja sekä muistioita kaupunkisuunnitteluviraston järjestämästä asukastilaisuudesta ja sosiaaliviraston järjestämästä monikulttuuristen perheiden tapaamisesta. Tutkimuksen tarkoituksena oli luonnon kokemisen ja käyttötapojen moninaisuuden tavoittaminen, joten haastatellut maahanmuuttajat olivat heterogeeninen ryhmä. He olivat kotoisin 13:sta eri maasta, tulleet Suomeen monista eri syistä ja asuneet Suomessa 1–28 vuotta. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina ja niiden analyysissa käytettiin teemoittelua ja sisällönanalyysia. Tutkimus osoitti, että kaupunkiluonnolla on rooli kaikissa kotoutumisen neljässä ulottuvuudessa. Kotoutumisen rakenteellisessa ulottuvuudessa erityisen myönteisenä tekijänä nähtiin julkisten luontoalueiden määrä ja niiden saavutettavuus. Luontoon liittyvän tiedon saamisella oli rooli turvallisuuden tunteen luomisessa ja uuden kotimaan omaksi kokemisessa. Kaupunkiluontoalueita käytettiin yleensä perheen tai ystävien kanssa, joten alueet olivat tärkeitä sosiaalisten suhteiden ylläpitämisessä. Monet luonnon käytön tavat olivat haastatelluille tuttuja entisestä kotimaastaan. Näiden tapojen säilyttäminen ja uusien tapojen oppiminen auttoi maahanmuuttajia löytämään paikkansa uudessa kotimaassaan ja edisti siihen identifioitumista. Luontoalueet tarjosivat mahdollisuuden liikunnan harrastamiseen, rentoutumiseen ja rauhoittumiseen. Ne myös lisäsivät asuinympäristön viihtyisyyttä. Tutkimuksen perusteella kaupunkiluonnolla on mahdollisuus helpottaa maahanmuuttajien kotoutumista erityisesti sen alkuvaiheessa. Nykyiset kaupungin luontoalueet näyttävät palvelevan myös maahanmuuttajia kohtalaisen hyvin, eikä erityisesti maahanmuuttajille suunnattujen viheralueiden perustamiselle ole tarvetta. Kaupunkiluonnosta ja omaan lähiympäristöön liittyvistä suunnitelmista tulisi kuitenkin jakaa tietoa maahanmuuttajille nykyistä enemmän. Maahanmuuttajat voitaisiin myös entistä paremmin ottaa mukaan kaupungin ja sen luontoalueiden suunnitteluun, jolloin omaan ympäristöön vaikuttamisen kautta voitaisiin vahvistaa maahanmuuttajien samastumista uuteen kotimaahansa. Samalla myös suomalainen kaupunkisuunnittelu hyötyisi maahanmuuttajien tuomista uusista ideoista ja toimintamahdollisuuksista. Asiasanat:kaupunkiluonto, kotoutuminen, hyvinvointi, maahanmuuttaja