Kohtaavatko tilinpäätöksen lukijoiden ja tilintarkastajien ajatukset rahoituslaskelmasta?

Tilinpäätöksen lukijoiden on raportoitu jo 1970-luvulta lähtien tarvitsevan rahavirtainformaatiota taseen ja tuloslaskelman rinnalle. Rahoituslaskelma on säädetty itsenäiseksi tilinpäätöksen osaksi tämän funktion täyttämiseksi. Kansainvälisissä tutkimuksissa on havaittu, että tilinpäätöksen lukijat käyttävät rahoituslaskelmaa hyväksi taloudellisissa päätöksenteoissaan, mutta myös, että se on erityisen virhealtis ja suhteellisen helposti manipuloitava tilinpäätöksen osa. Tämän vuoksi tilinpäätöksen lukijat tarvitsevat tilintarkastajia varmistamaan sen oikeellisuuden. Toisaalta on esitetty, että tilintarkastajat käyttävät vähiten aikaa juuri rahoituslaskelman tarkastamiseen tilinpäätöksen eri osista. Onko tämä tilintarkastajien pienempi tarkastusinto rahoituslaskelmaa kohtaan empiirisesti havaittavissa myös suomalaisella aineistolla, ja mitä mahdollisia seurauksia sillä voi olla? Näihin kysymyksiin tämä tutkielma pyrkii antamaan vastauksen. Tässä tutkielmassa raportoidaan kaksi vähintään tilastollisesti merkitsevää empiiristä tulosta: Suomen KHT- ja HTM-tilintarkastajat pitävät rahoituslaskelmaa vähemmän tärkeänä tilinpäätöksen osana kuin tasetta ja tuloslaskelmaa (sekä populaation harhattomalla estimaatilla mitattuna tilinpäätöksen vähiten tärkeänä osana), ja että enemmistö heistä käyttää sen tarkastamiseen vähiten aikaa eri tilinpäätöksen osista. Lisäksi todetaan, ettei rahoituslaskelman virheellisyys tai KILA:n yleisohjeen noudattamatta jättäminen välttämättä estä puhtaan tilintarkastuskertomuksen antamista. Tutkielman johtopäätöksinä argumentoidaan, että:1. tilinpäätöksen tarkoitus on tuottaa informaatiota, joka on vertailukelpoista muiden yritysten ja yrityksen eri tilinpäätösten kanssa, ja jonka avulla tilinpäätöksen lukijat pystyvät ennakoimaan yrityksen tulevia rahavirtoja sekä arvioimaan yrityksen likviditeettiä, 2. rahoituslaskelma pitää sisällään muiden yritysten ja yrityksen eri tilinpäätösten kanssa vertailukelpoista informaatiota, joka on erityisen hyödyllistä tilinpäätöksen lukijoille heidän ennakoidessa yrityksen tulevia rahavirtoja sekä arvioidessa yrityksen vakavaraisuutta ja likviditeettiä, ja jota ei ole saatavilla muualta tilinpäätöksestä, 3. tilinpäätöksen lukijat tarvitsevat tilintarkastajia varmistamaan rahoituslaskelman oikeellisuuden, sillä heillä itsellään ei ole siihen mahdollisuutta. Rahoituslaskelman tarkastus on välttämätöntä, sillä sen laatijoiden ja lukijoiden välillä on informaation asymmetria sekä mahdollisia intressiristiriitoja, ja että4. rahoituslaskelman oikeellisuutta tilinpäätöksissä uhkaavat seuraavat tekijät: virhealtis laadintamenetelmä, ohjeistuksen epämääräisyys, lailliset ja laittomat manipulointimahdollisuudet sekä tilintarkastuksen mahdollinen ylimalkaisuus. Asiasanat:rahoituslaskelma, tilinpäätös, tilintarkastaja, tilintarkastu