The Complementation Patterns of the Verb Promise in Recent Centuries

Tämä pro gradu-tutkielma tarkastelee englannin kielen verbin promise ja sen taivutettujen muotojen promised, promising ja promises komplementaatiota britannianenglannissa vuodesta 1710 nykypäivään. Tutkimuksen päätavoitteena on selvittää, miten verbin komplementaatiorakenteet ovat muuttuneet ajan mittaan, sekä antaa kattava selvitys verbin komplementeista nykykielessä. Tutkimusmateriaaleina käytetään korpusesimerkkejä kahdesta eri korpuksesta: lähteenä vuosille 1710-1920 on The Corpus of Late Modern English Texts (CLMET), ja nykyenglannin lähteenä toimii The British National Corpus (BNC). CLMET muodostuu enimmäkseen kaunokirjallisesta materiaalista, ja se on jaettu kolmeen osaan – CLMET 1, johon kuuluvat vuodet 1710-1780; CLMET 2, johon kuuluvat vuodet 1780-1850; ja CLMET 3, johon kuuluvat vuodet 1850-1920. BNC kattaa ajanjakson 1960-1993, ja sen sisältö koostuu monista eri tekstilajeista. Tämän takia BNC:n materiaali rajattiin kaunokirjallisuuteen siten, että molemmista korpuksista saatiin verrattain samankaltaista materiaalia. Tutkielman ensimmäisessä osassa tarkastellaan tutkimuksen perustana toimivia korpuksia, korpuslingvistiikkaa ja komplementaatiota koskevia teorioita. Tämän lisäksi johdanto-osassa tutkitaan alustavasti verbin ominaisuuksia englannin kielen sanakirjojen ja kielioppiteosten avulla. Tähän tarkoitukseen käytetään englannin kielen laajinta ja kuuluisinta sanakirjaa, The Oxford English Dictionary (OED), sekä kahta englannin kielen opiskelijoille suunnattua sanakirjaa. Johdanto-osan jälkeen korpusmateriaalia käsitellään analyysiosassa. Verbin komplementaatiossa tapahtuneita muutoksia kartoitetaan kronologisessa järjestyksessä neljän korpusosan (CLMET 1, 2 ja 3, sekä BNC) avulla. Tutkimuksella osoitetaan, että verbin promise yleisimmin käytetty komplementti on ollut to-infinitiivi vuodesta 1710 nykypäivään. Nykykielessä verbi voi myös ottaa nominilausekkeen (NP), that-lausekkeen, sekä niiden yhdistelmiä, esimerkiksi NP + that, NP + NP, ja NP + to-infinitiivi. Näistä jälkimmäisin komplementti, NP + to-infinitiivi, ei ole laajasti käytetty, sillä monet englannin kielen puhujat pitävät sitä kieliopillisesti virheellisenä. Tätäkin asiaa pohditaan tutkimuksessa seuraamalla sen käyttöä korpusmateriaaleissa. Verbiä promise käytetään tänä päivänä ilman komplementttia enemmän kuin koskaan ennen. Asiasanat:promise, komplementaatio, korpus, korpuslingvistiikka, verb