Kunta työllisyydenhoitajana. Lainopillinen tutkielma kunnan työllisyydenhoidosta.

Suomalaisen hyvinvoinnin yhtenä olennaisena osana on työ. Työn tekeminen on sekä yksilön että yhteiskunnan edun mukaista. Työn tekeminen ja siitä toimeentulon ansaitseminen kuuluvat kansalaisten perusoikeuksiin mutta myös velvollisuuksiin. Työttömyyteen liittyy lisäksi inhimillisiä kustannuksia, sosiaalisia ongelmia ja epätasa-arvoa, jotka vaikuttavat negatiivisesti yksilön ja yhteiskunnan tasapainoiseen kehitykseen. Kuntaan työttömyys vaikuttaa kahtaalta: se vähentää verotuloja ja lisää kustannuksia palvelutarpeiden muutoksena, joka näkyy erityisesti kunnallisessa toimeentulossa. Työttömyydellä on myös merkittäviä vaikutuksia kunnan muuhun kehitykseen sekä houkuttelevuuteen ja imagoon. Työllisyydenhoito on myös keskeinen osa kunnan elinkeinopolitiikkaa. Kunnalla on siis monipuolinen intressi toiminnassaan huomioida työllisyysnäkökulmat sekä edistää ja hoitaa työllisyyttä. Pro gradu tutkielmani käsittelee kunnan työllisyydenhoitoa oikeudellisesta näkökulmasta. Tutkimuskohteena kunnan työllisyydenhoito ei ole yksinkertainen. Mietittäväksi tulee esimerkiksi kunnan työllisyydenhoidon lähtökohdat, valtion ja kunnan välinen työnjako ja rahoitusvastuut asiassa sekä kunnan itsehallinto ja sen puitteissa toteutettavat työllisyydenhoitoa edistävät toimenpiteet. Tutkielma tarkastelee siis kunnan roolia työllisyydenhoitajana. Ensisijaisena tavoitteena on selvittää kunnalle laissa määritellyt työllisyydenhoidon tavoitteet ja velvoitteet sekä kytkeä ne kunnallisen itsehallinnon periaatteisiin. Tutkielma on kunnallisoikeudellinen ja keskeisiltä osiltaan lainopillinen tutkimus. Pro gradu tutkielma systematisoi kunnan työllisyydenhoidon oikeudellista sääntelyä ja samalla pyrkii luomaan siitä jäsennetyn kokonaisuuden. Oikeushistorian metodeja tutkielmassa käytetään oikeudellisen sääntelyn nykytilan selventämiseksi ja perustelemaan työllisyyden hoitoa perinteisenä kunnan tehtävänä sekä tarkasteltaessa kunnallisen itsehallinnon historiaa. Oikeuspoliittiset metodit tulevat esiin kunnan työllisyydenhoitoa koskevan lainsäädännön tavoitteita ja vaikutuksia käsiteltäessä sekä lainsäädännön nykyisiä, että tulevia haasteita koskevassa tarkastelussa. Vastuu työllisyydenhoidosta on yhteinen. Se koskee niin julkista kuin yksityistä sektoria. Kunnille on laeissa määritelty yleisiä toimenpiteitä, joilla työllisyyttä pyritään parantamaan. Näitä ovat muun muassa perustuslain työllisyydenedistämisvelvoite ja kuntalain mukainen hyvinvoinnin edistämisvaatimus. Lisäksi erityislaeilla kunnille on säädetty muista työllistämis- ja osallistumisvelvoitteista työllisyyspolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi. Tästä esimerkkinä kuntouttava työtoiminta, jonka järjestäminen on kuntien vastuulla. Asiasanat:Elinkeinopolitiikka, kunta, kunnallinen itsehallinto, kuntouttava työtoiminta, työmarkkinatuki, työllisyydenhoito, työllisyyspolitiikk