Toiminnalliset oppijat koulunkävijöinä. Tekemisen ja kokemisen kautta oppiminen ja koulussa suoriutuminen.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää millaisia kokemuksia toiminnallisella oppijalla on koulunkäynnistä ja oppimisesta sekä miten toiminnallisen oppijan oppimista voisi edistää peruskoulussa. Toiminnallisella oppijalla tarkoitetaan tässä raportissa henkilöä, joka kokee olevansa käytännön kautta oppija, jolle liike, kosketus, tekeminen ja kokeminen ovat ensisijaisen tärkeitä oppimisen tapoja ja jolle on tärkeää päästä oppimistilanteessa tekemään käsillään ja liikkumaan oppiakseen asian paremmin. Aiheesta ei tiettävästi ole olemassa aikaisempia vastaavia tutkimuksia. Kyseessä on laadullinen fenomenologis-hermeneuttinen tutkimus. Tutkimuskohteena oli kahdeksan 1990-luvulla oppivelvollisuutensa loppuun suorittanutta henkilöä, jotka itse kokivat omaavansa edellä kuvaillun toiminnallisen oppijan piirteet. Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluna keväällä ja syksyllä 2009. Kootulle aineistolle tehtiin kaksivaiheinen sisällönanalyysi luokittelun ja tyypittelyn avulla. Tutkimuksen taustateorioiksi valittiin kaksi toimintaa tutkinutta klassikkoteoreetikkoa John Dewey ja Lev Vygotsky. Näkökulmia haettiin myös Deweyn ajatusten taustalla olleen pragmatismin filosofian sekä hänen kehittelemänsä progressiivisen pedagogiikan avulla. Lisäksi tutkimusaihetta tarkasteltiin kahden oppimistyyliteorian valossa: Kolbin kokemuksellisen oppimisen malli ja Dunn&Dunnin oppimistyylimalli. Tutkimus osoitti, että toiminnallisen oppijan tasapainoiseen oppimiseen ei riitä perinteinen koulunkäynti, jossa opettajajohtoisesti käsitellään kouluaineita kuuntelemiseen ja lukemiseen perustuvilla opetusmenetelmillä. Tällainen johtaa mielenkiinnon häviämiseen, tylsistymiseen, jopa oppimisvaikeuksiin. Jotta tasapaino löytyisi, on koulunkäyntiin liitettävä toimintaa, havainnollistavia linkkejä oppilaan arkeen, vapautta, luovuutta, keskustelua ja aiheen oppimista vaihtelevin keinoin. Oppimisen tulisi olla ennen kaikkea elämää varten oppimista, jolloin opetussuunnitelman sisältöjen merkitys korostuu. Oppimisen takaamiseksi on aito mielenkiinto opittavaa asiaa kohtaan löydyttävä ainakin toiselta: oppilaalta tai opettajalta. Opettajan rooli nousikin merkittäväksi oppimista edistäväksi tai vaikeuttavaksi tekijäksi. Myös käytettävissä oleva aika voi hyvin järjestettynä toimia oppimisen etuna, vaikka tutkimuksessa esiinnousseet kokemukset olivatkin pääosin kiireeseen liittyviä ikäviä muistoja. Kaiken pohjalla vaikuttaa opetussuunnitelma, joka ei tutkimuksen valossa tällä hetkellä juurikaan tue toiminnallisen oppijan koulunkäyntiä. Asiasanat:tekemällä oppiminen, toiminnallisuus, kokemusoppiminen, oppimistyylit, pragmatism