Kuntoremontti työikäisten hyvinvoinnin tukena

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää voidaanko lyhyellä, 5-7 vuorokautta kestävällä kuntoremonttikurssilla saada aikaan muutoksia osallistujien hyvinvoinnissa. Yleisen hyvinvoinnin kuvaajina käytettiin psyykkistä hyvinvointia ja psyykkistä tarmokkuutta, pystyvyysuskoa ja stressiä. Työhyvinvoinnin kuvaajina olivat työkyky ja työn imu, jonka ulottuvuudet ovat tarmokkuus, omistautuminen ja uppoutuminen. Lisäksi tarkasteltiin, olivatko mahdolliset hyvinvoinnin muutokset yhteydessä osallistujien sukupuoleen, ikään ja koulutustasoon. Tutkimuksessa olivat mukana kaikki neljätoista vuoden 2007 aikana Siuntion Hyvinvointi-keskuksessa toteutetuista kuntoremonttikursseista. Kursseille osallistui yhteensä 154 henkilöä, joista 132 (85,7 %) vastasi alkukyselyyn. Heistä loppukyselyyn vastasi yhteensä 101 (76,5 %) tutkittavaa. Tutkittavista 32,6 % oli miehiä ja 67,4 % naisia. Tutkittavien ikä vaihteli 25 vuodesta 72 vuoteen (keski-ikä 57 vuotta). Psyykkistä hyvinvointia ja tarmokkuutta mitattiin RAND-36:sta poimituilla osioilla, pystyvyysuskoa General Self-Efficacy (GSE) -mittarin kuudella osiolla ja stressiä yhdellä suoralla kysymyksellä, jonka on todettu olevan luotettava psyykkisten stressioireiden mittari. Työkykyä mitattiin Työkykyindeksistä poimitulla osiolla ja työn imua Utrecht Work Engagement (UWES) -mittarilla. Kuntoremonttikurssi ei vahvistanut tai heikentänyt osallistujien hyvinvointia, sillä sekä yleinen että työhyvinvointi säilyivät koko tutkitussa joukossa puolen vuoden seurannassa ennallaan lähtö-tilanteeseen nähden. Sen sijaan, kun tarkasteltiin erilaisia alaryhmiä, havaittiin pystyvyysuskon vahvistuvan nuorimmassa ja vanhimmassa ikäryhmässä, kun taas keski-ikäisillä tapahtui pystyvyysuskon heikkenemistä. Sukupuoli ja koulutus olivat yhteydessä psyykkiseen hyvinvointiin ja tarmokkuuteen siten, että vähiten kouluttautuneiden ryhmässä miesten psyykkinen hyvinvointi koheni hieman, kun taas naisten hyvinvoinnissa tapahtui hienoinen heikentyminen. Työn imun muutoksissa keskiasteen koulutuksen käyneet miehet ja naiset erosivat toisistaan siten, että miesten työn imun kokeminen vahvistui ja naisten hieman laski. Sukupuolen ja iän osalta työhön omistautuminen muuttui keski-ikäisillä siten, että miesten omistautuminen voimistui hieman, kun taas naisilla oli havaittavissa hienoista omistautumisen heikentymistä. Kaikkiaan tulokset viittaavat siihen, että miehet hyötyisivät kurssista naisia enemmän. Tuloksiin tulee kuitenkin suhtautua varauksella, koska ryhmäkoot jäivät suhteellisen pieniksi. Tämän tutkimuksen perusteella kuntoremonttikurssilla ei voida vaikuttaa hyvinvoinnin vahvistumiseen, vaan pikemmin hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Tutkimuksessa ei kuitenkaan ollut vertailuryhmää, minkä vuoksi ei tiedetä, minkälaisia luonnollisia muutoksia tänä aikana olisi tapahtunut. Tulokset viittaavat siihen, että olisi syytä pohtia, voisiko kuntoremonttikurssin sisällön suunnittelussa huomioida naiset entistä paremmin. Lisäksi olisi tarpeellista selvittää, tulisiko kuntoremonttikurssiin lisätä seurantaa mahdollistavia toimenpiteitä, kuten terveystreffien vuosittaista toistumista. Asiasanat:kuntoremontti, varhaiskuntoutus, yleinen hyvinvointi, työhyvinvoint