Rahapolitiikan epäonnistuminen taantumien taltuttajana: teoriaa ja esimerkkejä likviditeettiansasta

Suhdannevaihtelut ovat olennainen osa modernia kapitalistista talousjärjestelmäämme. Niiden tasoittaminen on monien ekonomistien mielestä tarpeellista pitkän aikavälin talouskasvun kannalta. Erityisesti taantumien välttäminen ja estäminen on talouspolitiikan keskeisiä tehtäviä. Rahapolitiikalla pyritään nopeasti reagoimaan suhdanteiden muutoksiin muuttamalla ohjauskorkoa. Tämä tapahtuu lisäämällä tai vähentämällä rahan määrää taloudessa. Jos keskuspankki on alentanut ohjauskorkonsa lähelle nollaa ja talous on edelleen taantumassa, sanotaan talouden olevan likviditeettiansassa ja rahapolitiikan epäonnistuneen. Tämän tutkielman tarkoituksena on esitellä likviditeettiansan teoriaa, ja siitä esitettyjä käytännön esimerkkejä. Työssä osoitetaan, että likviditeettiansa ei ole vain keynesiläisen IS-LM-mallin tuottama kuriositeetti, vaan todellinen ilmiö, joka voi tapahtua mille tahansa taloudelle. Tutkielman pohjustavassa osassa lähdetään liikkeelle suhdannevaihteluiden kuvailulla. Aluksi tarkastellaan suhdannevaihteluteorian määritelmää ja oppihistoriaa. Tämän jälkeen katsotaan suhdannevaihteluiden peruspiirteitä tilastojen valossa. Lopuksi esitellään lyhyesti kaksi vallallaan olevaa suhdannevaihteluteorian suuntausta. Varsinaisessa teoreettisessa osassa tarkastellaan likviditeettiansan syntymistä kolmen mallin avulla. Nämä ovat perinteinen keynesiläinen IS-LM-malli, Krugmanin malli ja Svenssonin malli. IS-LM-malli ja Krugmanin malli ovat suljetun talouden malleja ja Svenssonin malli on avoimen talouden malli. IS-LM-malli on staattinen yleisen tasapainon malli, kun taas Krugmanin ja Svenssonin mallit ovat dynaamisia yleisen tasapainonmalleja. Eri mallit esittävät erilaisia ”lääkkeitä” likviditeettiansan nujertamiseksi. Näitä ovat mm. finanssipolitiikka, rahapohjan kasvattaminen, valuuttakurssin heikentäminen, pitkien korkojen alentaminen sekä rahavero. Selkeästi dominoivaa keinoa likviditeettiansan hoitoon ei ole olemassa, ja kaikilla keinoilla on hyvät ja huonot puolensa. Tutkimuksen empiirisessä osiossa tarkastellaan kolmea esitettyä likviditeettiansatapausta. Ne ovat 1930-luvun suuri lama, Japanin menetetty vuosikymmen ja vuonna 2006 alkunsa saanut globaali talouskriisi. Niillä on havaittavissa yhteisiä piirteitä. Kaikille edellä mainituille on yhteistä osakemarkkinoiden ja muidenkin varallisuusmarkkinoiden ylikuumentuminen ja arvojen romahdus, josta syntynyt epävarmuus on levinnyt reaalitalouteen. Kaikissa tapauksissa inflaatio on ollut alhainen tai on esiintynyt deflaatiota, ja ohjauskorot/ lyhyet korot ovat olleet alhaalla lähellä nollaa. Kaikissa tapauksissa on kokeiltu finanssipoliittista elvytystä rahapolitiikan epäonnistuttua. Rahapohjan kasvattamista on myös jatkettu nollakorkotasosta huolimatta. Asiasanat:likviditeettiansa, rahapolitiikan epäonnistuminen, taantuma, suhdannevaihtelut, deflaati